Tapiola

Kun allekirjoitimme YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet tammikuussa 2010, sitouduimme mm. sisällyttämään sijoituskohteiden arviointiin ja sijoituspäätöksiin ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät.  Ei mikään pikkujuttu.

YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet ovat suuri edistysaskel. Vastuullisuuden käsite ei kuitenkaan ole itsestäänselvä.

On suuri edistysaskel, että YK:n kaltainen arvovaltainen taho nosti aikoinaan vastuullisen sijoittamisen periaatteet osaksi laajempaa kestävän kehityksen ohjelmaansa.  Tänä päivänä maailmanlaajuisesti allekirjoittaneita tahoja (varainhoitajia, muita sijoittajia) on 808, Suomessa 17. Allekirjoittaneiden määrä kasvaa kiihtyvässä tahdissa.

YK ei kuitenkaan ota kantaa siihen, miten kukin allekirjoittanut toimija tahollaan vie vastuullisen sijoittamisen periaatteita käytäntöön. Yhtenäistä tarkkaa ohjeistusta ja toimintamallia ei ole. Toisaalta menettelytapa antaa liikkumavapautta, ja sen ansiosta erisuuruiset organisaatiot pääsevät mukaan. Toisaalta toimintamallien kirjavat käytännöt eivät tee helpoksi eri toimijoiden vertailua vastuullisuuden näkökulmasta.

Eikä vastuullisuuden arviointi ole yksiselitteistä.

Ammattisijoittajan päätöksenteko perustuu suurimmalta osin tarkkaan sijoituskohteiden analyysiin yleisesti hyväksyttyjen ja globaalisti käytössä olevien taloudellisten tunnuslukujen pohjalta. Yritysten vastuullisuuden analysointiin ei vielä ole yhtenäistä kansainvälisesti hyväksyttyä standardia. Yksittäisten sijoituskohteiden, yritysten vastuullisuusanalyysin saa jokainen allekirjoittanut sijoittajataho toteuttaa omalla tavallaan. Aikamoinen vastuu!

Miksi koko vastuullisuuden toteutus on vielä kovin vierasta yhteiskunnassamme?

Ajattelen asiaa aamiaispöydässä, kun katson muropakettia, jonka kyljessä kerrotaan, kuinka paljon energiaa, hiilihydraatteja, rasvaa ja ravintokuituja saan annoksesta ja niin edelleen ja niin edelleen. Lisäksi on valmistusmaa sekä tarkka kuvaus aineksista ja myyjästä. Mietin murovalmistajaa, Tapiola Varainhoidon yrityskohtaista vastuullisuusanalyysiä ja toisaalta yhteneväisen globaalin vastuullisuusraportoinnin puutetta.

Mitäpä jos muropaketin kotoisessa kyljessä lukisi kuinka paljon energiaa, vettä ja työvoimaa on käytetty yhden annoksen valmistamiseen? Mikä on koko tuotantoketju? Mitä kuormituksia tuotannosta jää luontoon? Ja tämä vielä suhteutettuna omaan toimialaan ja vielä kansainvälisesti. Mitäpä jos tämä koskisi kaikkia tuotteita ja palveluja?

Niin, silloin vastuullisuus käsitteenä olisi jo niin konkreettista, että yksityisen kansalaisenkin olisi mahdollista ostosreissulla tehdä oma vertailunsa  ja pika-analyysinsä. Loksahtaisivatko vastuullisuuden rubiikinkuution palaset silloin kohdalleen?

Satu Marttila

Johtaja, Tapiola Varainhoito Oy, yritys- ja yhteisömyynti

Alalla: Vuodesta 1985
Koulutus: Ekonomi
Motto: Vierivät kivet eivät sammaloidu

 

Avainsanat: PRI, vastuullinen sijoittaminen
Ei kommentteja »

Keskustelua näkemyksellistä sijoittamisesta tarvitaan.

Finanssimarkkinoiden rauhoituttua kevään Kreikka-farssin jälkeen  sijoittajat ovat voineet  pohtia asioita hieman pidemmällä sihdillä. Huolet eivät kuitenkaan ole väistyneet, vaan taivaanrantaan on noussut uusia synkkiä pilviä.

Kansanvallan ja markkinavoimien keväinen mittelö tuomittiin kansanvallan voitoksi, ainakin poliitikkojen mielestä, mutta sijoittajien usko keskuspankkien ja valiovarainministereiden niskalenkin pitävyyteen on alkanut jälleen horjua. Huolet orastavan taloukasvun jatkuvuudesta ovat loppukesän aikana selvästi kasvaneet.

Jos keväällä pelätiin euroalueen valtioiden kykyyn huolehtia velanmaksukysyvystään, nyt pelätään, että sijoittajien peräänkuuluttama kurinalainen talouspolitiikka vuorostaan tukehduttaa kasvun eväät. Tuntuukin, että me sijoittajat ajattelemme kulloinkin vain yhtä asiaa kerralla, mutta  unohdamme ne muut tekijät, joiden kyllä tiedämme olevan ongelmallisia  tai aiheuttavan mahdollisia ongelmia tulevaisuudessa.

Passiivisen sijoittamisen seireenilaulu
Rahastosijoittaja on sitten saanut kokea edellämainituista syistä sekä kurssinousun riemua että kurssilaskun tuomaa ahdistusta. Sijoitusrahastojen hoitajilta toivotaan nykyisen kaltaisessa sijoitusympäristössä osaamista ja kykyä välttää epämiellyttävät hetket markkinoilla ja oikea-aikaista ajoitusta siirtää varat aina suojaan tarvittaessa. Mikäli rahastonhoitaja ei onnistu odotusten mukaisesti, pettymys on tietenkin suuri. Ehkä osin myös aiheesta. Siitähän rahastonhoitaja saa palkkionsa, että osaisi välttää markkinoiden karikot.

Pettynyt rahastosijoittaja kuuntelee sitten indeksirahastojen edustajien seireenilaulua, jossa todetaan fatalistisesti, ettei kukaan osaa ennustaa markkinoiden liikkeitä. Sijoitustutkimuksen  ei uskota tuovan ylimääräistä lisäarvoa sijoituskohteiden valinnassa, vaan kaikki saatavilla oleva informaatio on jo hinnoiteltu sijoituskohteiden markkinahintoihin.

Siksi kannattaisi tyytyä halvempiin  indeksirahastotuotteisiin, joissa sijoituskohteet on valittu puhtaasti markkina-arvon mukaan. Tällöin saa ainakin markkinoiden keskimääräisen tuoton miinus indeksirahaston hallinnointipalkkio, mutta ei ainakaan voi syyttää kuin itseään, mikäli odotukset eivät toteudutkaan.

Aktiivisen sijoittamisen todellinen merkitys
Passiivinen indeksipohjainen sijoitusmalli ei tietenkään poista pettymystä, jos markkinat kaikista toiveista huolimatta suuntaavat edelleen alaspäin. Olisiko tällöin aktiivisemmin hoidetuista vaihtoehdoista sittenkin pelastajaksi? Uskaltaisiko kuitenkin luottaa johonkin rahastonhoitajaan, joka ainakin yrittäisi katsoa hieman sijoituskohteiden perään ja pyrkisi välttämään pahimmat sudenkuopat ?

Keskeisin väärinkäsitys koskee tapaa hoitaa rahastoa tai sijoitussalkkua.

Ensinnäkin sanalla aktiivisuus ymmärretään usein sijoitusmarkkinoiden herkeämätöntä seurantaa ja kiihkeää kaupankäyntiä sijoituskohteilla sekä nopeita muutoksia rahaston koostuksessa. Passiivisten indeksirahastojen kannattajat kritisoivat näitä ns. ”aktiivisalkunhoitajia” siitä,  etteivät he kaikesta touhukkuudestaan huolimatta pysty voittamaan vertailuindeksiään. Tai jos voittavat, niin se on puhdasta sattumaa.

Menestystä kuitenkin arvioidaan usein melko lyhyen aikavälin perusteella. On täysin epärealistista kuvitella, että joku olisi keksinyt niin voittoisan sijoitusmallin, että pystyisi joka hetki, olkoon kuinka lyhyestä ajanjaksosta tahansa kysymys, voittamaan  markkinat.

Uskallan kuitenkin väittää, että koska markkinapainotteiset pörssi-indeksit eivät kuvaa  mitään täydellistä sijoitusmaailmaa, huolellisella ja analyttisella sijoittamisella on mahdollista lyödä sijoitusmarkkinoiden tarjoama keskimääräinen tuotto.

Tästähän on lukuisia esimerkkejä, eikä tarvitse kuin katsoa suomalaisten sijoitusrahastojen tuottohistoriaa.

Mitä on näkemyksellinen sijoittaminen?
Olisiko kuitenkin parempi puhuakin näkemyksellisestä sijoittamisesta ja siirtää hetkeksi vertailuindekseistä puhuminen syrjään? Salkun- ja rahastonhoitajalla on käytössään sijoitusuniversumi, josta poimia mielenkiintoisimmat ja houkuttelevimmat sijoituskohteet salkkuunsa. Miksi siis  tyytyisin vain seurantauniversumin suurimpiin yhtiöihin?

Suuri yhtiö (markkina-arvoltaan) ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi aina paras harkittavissa oleva sijoituskohde. Sijoittamalla suurimman osan varoistaan näihin markkina-arvoltaan suurimpiin kohteisiin salkunhoitajan salkku muistuttaa yhä enemmän sitä kirottua indeksiä. Tällöin pilkkanimi ”kaappi-indeksointi” on kyllä enemmän kuin ansaittu.

Jos ainoastaan tyytyy hienosäätämään sijoituskohteiden painoa salkussaan, kovin näkemyksellisestä sijoittamisesta tuskin kannattaa puhua. Voidaankin aivan aiheellisesti kysyä, mistä asiakas sitten maksaa. Puhdas markkinapainohin perustuva indeksirahasto on tällöin taatusti suositeltavampi vaihtoehto.

Näkemyksellisen salkunhoitajan toivoisi sen sijaan aidosti löytävän ne hetkellisesti aliarvostetut, mutta  tuottopotentiaaliltaan mielenkiintoiset kohteet välittämättä kuitenkaan niiden  painosta pörssi-indekseissä.  Saatavilla oleva informaatio ei aina välity tehokkaasti sijoituskohteiden hintoihin, jolloin syntyy mahdollisuuksia hankkia sijoituskohteita houkuttelevilla hinnoilla. On hyvä kuitenkin muistaa, että pelkkä edullisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että yhtiö olisi tällöin sopiva sijoituskohde. Yhtiö voi olla halpa syystä pitkänkin aikaa.

Toisaalta myös sijoituskohteen myyminen on perusteltua, kun sen arvoa voidaan pitää kohtuuttomana  kasvunäkymiinsä, -potentiaaliinsa tai esim. tasearvoonsa nähden. Sijoitusmarkkinoilla nähdäänkin usein tilanteita, joissa osakkeen (-keiden) kurssinousua ei voida enää perustella järkisyin.  Jättämällä sijoituksensa puhtaasti markkinaliikkeiden armoilla saattaa altistaa niiden arvon kehityksen kohtuuttoman pitkäksi aikaa epäsuotuisille markkinatilanteille. Tällöin näkemykselliselle ja perustellulle varainhoidolle olisikin kysyntää.

Mihin unohtuvat pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys?
Sijoituskohteen valinta on pitkäjänteistä työtä, joka edellyttää kärsivällisyyttä sekä varainhoitajalta että asiakkaalta. Hyvätkään sijoitukset ei realisoidu välittömästi tuottaviksi, vaikka markkinoiden tehokkuuteen uskoisi kuinka. Ja markkinat eivät ole tehokkaita, sillä muutenhan ns. markkina-anomalioita ei syntyisi.

Riskipitoinen sijoittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä – tämän me kaikki tiedämme. Miksi se  unohtuu useimmilta juuri sillä hetkellä, kun pörssisivustot avataan?

Jyrki Mäkelä

Johtaja, Tapiola Varainhoito Oy

Alalla: Vuodesta 1988
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri
Motto: "Aina löytyy mahdollisuus…"

 

Avainsanat: näkemyksellisyys, sijoittaminen
8 kommenttia »

Pelisalivaikutelmasta päästään eroon, kun sijoitusmyynnin roolitukset laitetaan kuntoon.

”Ja minun rahoillani ette kyllä ryhdy pelaamaan”, toteaa moni asiakas kieltäytyessään sijoituspalvelutarjonnasta. Sijoituspalvelu vai pelisali? Ikävä totuus on, että usein asiakkaille tulee sijoitusneuvonnasta vastaava tunne kuin Veikkauksen pitkävedon pelaamisesta.

Pelivaikutelma syntyy, kun sijoitustapaaminen menee tämän hetken parhaan sijoituksen arpomiseksi. Myyjä haluaa antaa nappiehdotuksen, ja asiakas haluaa rikastua mieluummin nopeasti kuin hitaasti – kukapa ei. Tämä asetelma johtaa siihen, että sijoitusehdotuksista tulee melko kapea-alaisia, ja pettymyksiä tulee useammin kuin onnistumisia.

Tämä taas johtaa siihen, että sijoitusmyynnistä jää asiakkaalle huono maku, ja luottamus alan tarjontaan heikkenee. Kadotettua luottamusta pyritään sitten korjaamaan nimittämällä myyjä pankkiiriksi ja tekemällä tapaamisista asiantuntijatapaamisia. Myyjäkin kokee, että tapaamisessa kannattaa ottaa mieluummin salkunhoitajan ja asiantuntijan hapatus päälle kuin se ei-niin-uskottava sijoitusmyyjän rooli.

Miten saada veikkaustoiminta muuttumaan pitkäjänteiseksi varainhoidoksi? Ensimmäinen askel on laittaa roolitukset kuntoon!

Kartoituksesta on tullut alan muotisana jo ihan lainkin nojalla. Hyvä niin. Se ei kuitenkaan vielä takaa hyvää lopputulosta, jos roolitus on tekemättä. Keskeisin asia roolituksessa nimittäin on se, että myyjän tehtävässä korostuu asiakkaaseen perehtyminen. Myyjän on siis opittava tuntemaan asiakas, hänen sijoitustensa nykytila kokonaisuudessaan sekä hänen tulevaisuuden tarpeensa.

Uskon vahvasti siihen, että paras sijoitusmyyjä ei synny iskostamalla hänelle koko maailman sijoitushistoria ja -sanasto, vaan kouluttamalla ja kasvattamalla hänestä mestarillinen asiakkaiden haastattelija. Terveisiä vaan sijoituspalvelututkinnon sisällön tuottajille!

Roolituksissa sijoituskohteiden valinta, mallisalkut ja strategia kuulvat varainhoidon tehtäviin, ja asiakkaan ratkaisun pitää syntyä myyjän erinomaisen haastattelun tulosten sovittamisesta varainhoidon rakentamiin ratkaisuihin. Näin jokainen pysyy lestissään: asiakas ei odota myyjältä jotain sellaista, jota tämän ei pidä tehdä, ja myyjän toisaalta ei pidä esittää roolia, joka ei hänelle kuulu. Sijoituspalvelutalon on otettava vastuu siitä, että kaikki voivat suorittaa rooliaan puhdasoppisesti.

Mikä jää sitten asiakkaan rooliksi? Vaatia, mutta toisaalta myös hyväksyä huolellinen kartoitus! Miten tunnistaa huolellinen kartoitus? Helppoa, laita kello käyntiin: jos tunnin sijoitustapaamisessa myyjä puhuu yli puolet ajasta, voit todeta, että kyseessä on vanha kunnon tuotemyyntitilanne – jossa ei juurikaan olla aidosti kiinnostuneita taloutesi koko kuvasta.

Ilkka Tuominen

Myyntijohtaja, Tapiola Private

Syntymäaika ja -paikka: 12.4.1969, Jyväskylä
Koulutus: Juristi
Perhe: Vaimo, kaksi tytärtä ja kaksi koiraa
Harrastukset: Kaikki otetaan tosissaan, ei harrasteta
Motto: Liikkeestä on paljon helpompi korjata.

 

3 kommenttia »

Kun yksittäiset veneet ohittavat mökkilaiturin etäältä, on vaikea hahmottaa, miten valtava määrä ihmisiä muissa maissa tai maanosissa asuu.

YK ennakoi, että Afrikan väestö kasvaa tämän päivän noin 1 miljardista lähes kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Ikäjakauma antaa potkua kasvulle: peräti 43 prosenttia väestöstä on alta 15 vuotta. Tämähän on lähes peilikuva Euroopan tai Kiinankin tulevasta ikäjakaumasta!

Kuivuus on Afrikan krooninen vaiva, vaikka maaperä on otollista viljelylle. Pohjavettä kuitenkin löytyy paljon, ja sitä myötä, kun kaivoja saadaan porattua, edellytykset puhtaan veden saannille kasvavat oleellisesti. Ja yllättävää kyllä, rutikuivan Saharan autiomaan alla virtaa eräs maailman vanhimmista ja suurimmista makean veden varannoista.

Afrikan uutiskuvaa leimaa pienen eliitin lähes totaalinen ote taloudesta, olemattomat työntekijäoikeudet, monopolit sekä avoimuutta ja tasavertaisuutta ylläpitävän lakien täydellinen puuttuminen. Havahduttavaa siinä mielessä, että 1800-luvun Yhdysvalloissa oli ihan sama tilanne.

Rutikuivan Saharan alle kätkeytyy ikivanha makean veden varanto. Millaisia mahdollisuuksia Afrikassa piilee rohkealle sijoittajalle?

Afrikasta ei tietenkään Yhdysvaltoja tule, mutta on syytä huomata, että asiat voivat muuttua, jälkikäteen katsottuna yllättävänkin paljon.

Sijoittajan näkökulmasta mielenkiintoista on tavallisen keskiluokan syntyminen ja laajeneminen. Tämä asiakasryhmä luo edellytykset yritysten pitkäaikaiselle kannattavalle kasvulle. Mielenkiintoa lisää se, että Afrikka, ehkä varsinkin Saharan eteläpuoleinen alue, on laajemman talouskasvun ja pörssikaupan viimeinen valloittamaton manner.

Go south young man, go south!

PS. Lue myös Jouko Marttilan kolumni Etelä-Afrikan talousnäkymistä.

Tom Liljeström

Toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy

Syntymäaika ja -paikka: 9.8.1959, Espoo
Koulutus: Diplomi-insinööri, kauppatieteiden maisteri
Perhe: Yrittäjävaimo ja metsästävä koira
Harrastukset: Luonto ja lukeminen
Motto: Sijoittaminen ilman näkemystä on arpapeliä.

 

5 kommenttia »

Syksy on alkamassa ja sijoittajat heräilevät kesälaitumilta miettimään, mihin suuntaan syksy meitä vie. Yksityispankissa tämä näkyy tietysti yhteydenottoina – josta luonnollisesti pankkiiri on innoissaan.

Asiakkaalle, eli palkanmaksajallemme, kerromme nyt, että finanssikriisin jälkimainingeissa toimintapuitteet ja edellytykset ovat muuttuneet edelleen aiempaa haasteellisemmiksi. Tiedämme myös, että sijoittajat haluavat entisestään hajauttaa asiakkuuttaan laajemmin eri toimijoiden kesken, koska Lehmanin muisto väijyy vielä pitkään mielissä.  Tiedämme myös faktaksi, että sijoitus- ja finanssialan valvonnan ja raportoinnin merkitys kasvaa jatkuvasti. Siis valvojaan päin. Mutta entä asiakkaaseen päin?

Näin asiakkuuksien näkökulmasta kysynkin, mihin nämä edellä mainitut tosiasiat johtavat. Taitaa käydä niin, että asiakasta ei taaskaan kukaan muista kuulla ja alan jargon muuttuu myös ”aiempaa haasteellisemmaksi”.  Meillä kun on valmiiksi alalla käsitys siitä, että kaiken tulee näyttää jollain tavalla monimutkaiselta ja ollakseen uskottava toimija, täytyy pysyä tässä konsensuksessa mukana.

Autokorjaamossa asiakkaan on lupa kysyä, mitä myyjän tekninen horina tarkoittaa. Mitä jos sijoituspalvelukin olisi selkokielistä?

Kuitenkin asiakas, kuten eräskin tuttuni, joka on kilpailijan yksityispankissa asiakkaana, kiroaa joka kuukausi saadessaan 54-sivuisen raportin sijoituksistaan. Hän on jo vuosia pyytänyt saada tietoonsa seuraavat asiat: paljonko omistan, mikä on ollut nettotuotto ja mitä tästä palvelusta olen maksanut? Näitä tietoja hän ei kykene saamaan, mutta tunnusluvut kyllä. Ainoa haaste vaan on se, että kun ei tiedä, eikä edes halua tietää, mikä on Beta-kerroin, vaan on halunnut nimenomaan ammattilaiselle maksaa, kun tavallaan olisi ammattilaisen asia osata nämä hommat ja suomentaa niistä tarpeelliset osat.

Onko niin, että yleensä asiakkaat eivät kerro, että he eivät ymmärrä sanaakaan? Ja ammattilainen on niin oman osaamisensa sokaisema, että ei tule ajatelleeksi, että asiantuntija on kääntäen tunari 99% asioista, eli että tuskin se pöydän toisella puolella istuva menestynyt yrittäjä on omaksi huvikseen tappanut aikaansa opiskelemalla rahoituksen kaavoja ulkoa.

Outoa tämä kyllä jollain tavalla on. Autokorjaamossakin on sallittua sanoa, että ei ole mitään aavistusta siitä, mitä myyjän puheet tarkoittavat, vaan että nyt olisi vaan hyvä tietää, että voiko sen vielä korjata ja jos voi, niin mitä maksaa ja kauanko kestää. (Autokorjaamossa on tietysti sitten vielä se haaste, että aikataulu ei pidä, eikä oikein se kustiskaan, kun tuli siinä sitten niitä yllättäviä vikoja esiin.)

Mutta jostain syystä Yksityispankissa näin ei ole sopivaa sanoa, kun kaikki on niin jotenkin niin fiiniä.

Entäpä jos ei olisikaan ihan niin fiiniä, vaan todettaisiin tämän olevan aika arkista puuhaa? Kollegan loistomääritelmää lainaten: “Eihän tässä meidän hommassa mitään jännää ole, tämä meidän työpaikkahan on pelkistettynä lähinnä käytetyn rahan osto- ja myyntiliike.” Mitä jos alkaisimme suhtautua siihen siten?

Inkeri Skogster

Kehittämispäällikkö, Tapiola Private

Syntymäaika ja -paikka: 2.8.1972, Helsinki
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri
Perhe: Naimisissa, 3-vuotias tytär
Harrastukset: Meri ja mökki
Motto: On tyyntä, ellei tuule.

 

Avainsanat: asiakaspalvelu, raportointi, yksityispankki
8 kommenttia »

Sijoitustalous-blogi on juuri siirtymässä kesälaitumille. Uusia tekstejä ja näkemyksiä on luvassa jälleen elokuun alusta lähtien. Ennen kuin vaihdamme sandaalit jalkaan, tässä kuitenkin hieman pohdittavaa laiturin nokalle heinäkuun hämärtyviksi illoiksi:

Klassinen meklarisanonta kuuluu “Sell in May and go away”.

Mekin purimme osakkeiden ylipainon ennen kesää. Syynä ei niinkään ollut osakkeiden hinnoittelu – itse asiassa varsinkin osinkotuotto on hyvinkin houkutteleva verrattuna korkotasoon. Suurin syy ylipainon purkamiseen oli huoli talouskasvun jatkuvuudesta.

Kreikan taudin pelosta moni Euroopan valtio, Saksa etunenässä, on siirtynyt elvyttävästä poltiikasta säästölinjalle. Tämä tarkoittaa sitä, että rahaa siirtyy yksityisestä kukkarosta valtion kukkaroon. Joitakin veroja ehkä ikävä kyllä korotetaan, suurimpana tekijänä valtiot leikannevat kulujaan. Tämä puolestaan johtaa siihen, että yksityinen rahan käyttö supistuu, ja loppupäässä yritysten tuloksetkin.

Ne yritykset, jotka osaavat ottaa kiinni muuttuvasta kuluttajakäyttäytymisestä, ovat tässä vahvoilla. Kesän piristyksenä on hyvä muistaa, että mm. General Electric, Hewlett-Packard, IBM ja Microsoft on perustettu epävakaisina taloudellisina aikoina!

Tapiola Varainhoidon asiantuntijat toivottavat kaikille lukijoilleen oikein rentouttavaa ja rauhallista kesää!

PS. Myös Sijoitustalous.fi-sivusto lomailee  elokuun alkuun saakka. Tällöin sivustolle ei päivitetä aktiivisesti uutta sisältöä rahastojen kuukausi- ja viikkokatsauksia ja muutamia muita raportteja lukuunottamatta. Seuraava uutiskirje lähetetään yksityisasiakkaille viikolla 32 ja yritys- ja yhteisöasiakkaille viikolla 35.

Tom Liljeström

Toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy

Syntymäaika ja -paikka: 9.8.1959, Espoo
Koulutus: Diplomi-insinööri, kauppatieteiden maisteri
Perhe: Yrittäjävaimo ja metsästävä koira
Harrastukset: Luonto ja lukeminen
Motto: Sijoittaminen ilman näkemystä on arpapeliä.

 

Avainsanat: kreikka, talouskasvu, talouskriisi
Ei kommentteja »

Vapaaehtoisen eläkesäästämisen kauan kaivattu lakiuudistus tuli voimaan vuoden alussa. Huhtikuussa palveluntarjoajat toivat julkisuuteen omat sidotun pitkäaikaissäästämisen tuotteensa ja kansalaiset pääsivät avaamaan uudenlaisia PS-sopimuksia. Aukeni uudenlainen eläkesäästämisen markkina ja alkoi PS-tuotteiden vertailemisen opettelu.

Reunaehdot tuotteille asettaa lainsäädäntö. Siksi eri palveluntarjoajien tuotteet poikkeavat toisistaan lähinnä siinä, minkälaisia sijoituskohteita voi valita, minkälainen hinnoittelurakenne tuotteella on ja minkälaisia palveluja asiakas saa.

Myös mediassa julkaistiin vertalevia juttuja ja taulukoita ja todettiin, että tarkkana pitää olla.  Jotkut suosittelivat vielä odottelemaan sopimuksen tekemisen kanssa loppuvuoteen, koska verovähennyksen kannalta on sama, onko PS-sopimus tehty ja maksu maksettu alkuvuonna vai loppuvuonna. Kiirettä aloittamiseen ei kuulemma ole. Vai onko?

Jos oikeasti aiot kartuttaa eläketurvaasi, niin tärkeintä on aloittaminen.

Mitä aikaisemmin aloitat säästämisen, sitä paremmin ehdit varautua.  Asian siirtäminen joulukiireiden aikaan ratkaistavaksi ei tee asiasta yhtään sen helpompaa.

Jos aiot hyödyntää verovähennysoikeuden maksimaalisesti ja sijoittaa 5000 euroa tänä vuonna, aloita sen sijoittaminen jo nyt. Hajauttamalla sijoituksesti esim. kymmeneen 500 euron suoritukseen, pienennät kurssivaihteluiden merkitystä sijoituksesi tuotolle.

Käytännössä olen huomannut, että harva katuu päätöstään, kun on kerran sen tehnyt.

Viime vuoden marraskuussa kysyimme Tapiolan Varainhoidon asiakkaiden tyytyväisyyttä siihen, että oli tullut aloittua jatkuva säästäminen. Peräti 98 prosenttia vastaajista ei harmitellut sitä, että tuli aloitettua! Aika harva siis katuu sitä, että on tullut pistettyä rahaa sivuun ja kerättyä taloudellista puskuria pahojen tai hyvien päivien varalle.

Miten sinä aiot varautua pitkään elämään?

Outi Vänni

Palvelujohtaja, Tapiola Varainhoito Oy

Syntymäaika ja -paikka: 1962, Turku
Koulutus: OTK, Varatuomari
Perhe: Puoliso, kolme teini-ikäistä lasta ja koira
Harrastukset: Liikunta, lukeminen ja urheilevien lasten kuljettaminen
Motto: Elämä on!

 

Avainsanat: eläketurva, pitkäaikaissäästäminen, PS-sopimus, PS-tili, säästäminen, sijoittaminen
Ei kommentteja »

Euro on heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana noin 20 prosenttia dollaria vastaan. Samaan aikaan ennustelaitokset ovat kilvan korjanneet arvioitaan euron arvosta alaspäin ja keskustelu euron tulevaisuudesta on kiihtynyt. Kuinka alas euro voi perustellusti vajota?

Kysymys ei ole lainkaan yhdentekevä Suomen talouden, asuntovelallisen, sijoittajan, vientiyrityksen tai kotitalouden näkökulmasta. Hyödyt ja haitat jakaantuvat epätasaisesti talouden eri toimijoiden kesken.

Heikompi euro on pidemmällä aikavälillä hyvä uutinen vientiteollisuudelle ja osakesijoittajille, mutta huono uutinen velallisille, tuontitavaroita hankkiville tai valtionlainoihin sijoittaville.

Euron tasapainokurssi antaa kiinnepisteen, jonka ympärillä valuutat liikkuvat pidempiaikaisissa sykleissä. Euro on ollut jo useita vuosia yliarvostettu dollaria vastaan ja euron ”oikea arvo” ostovoimapariteetilla mitattuna on 1,15 dollaria vastaan. Tämä arvo toteuttaisi myös euroalueen trendikasvun pidemmällä aikavälillä.

Valuuttojen yliarvostukset ovat historiassa purkautuneet joko nimellisen valuuttakurssin heikkenemisen ja/tai kyseisen maan kilpailijamaita hitaamman inflaatiokehityksen kautta. On hyvä muistaa, että euron heikkenemisestä huolimatta se on edelleen yliarvostettu ja enemmän pitää tapahtua, ennen kuin pohjakosketus saavutetaan.

Valuuttojen perusteanalyysia hankaloittaa se, että markkinoiden luonteeseen kuuluu ylireagointi, jolloin välillä mennään liian ylös ja välillä taas liian alas. Nyt suunta on perustellusti alas ja heikkenemistä vauhdittavat euroalueen Yhdysvaltoja heikommat kasvunäkymät, joita Välimeren maiden velkakriisi on edelleen rapauttanut.

• Mikäli oletetaan optimistisesti, että Välimeren maat onnistuisivat poliittisesti viemään rankat säästökuurit läpi ja tekemään tarvittavat rakenteelliset uudistukset, euron arvo painuisi jonkin verran alle pariteettinsa.
• Mikäli oletetaan pessimistisesti, että talouksien tasapainottamisessa ei onnistuta, odotukset luottotappioista, uudesta pankkikriisistä ja rahaliiton hajoamisesta voisivat johtaa jopa 30 – 40 prosentin aliarvostukseen.

Sekä optimistisessa että pessimistisessä skenaariossa euron suunta on alaspäin, jonka seurauksena euron dollarikurssi painunee lähivuosina tasolle 0,7 – 0,9. Tällä tasolla euroalueen hintakilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla on kunnossa. Kun tähän lisätään vielä Etelä-Euroopan velkaongelmien hoito, on euroalue lähempänä Lissabonin sopimuksen tavoitteita kuin koskaan oman lyhyen historiansa aikana.

Mitä mieltä olet – kuinka alas euron arvo voi vajota dollaria vastaan?

Jari Järvinen

Apulaisjohtaja ja pääekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy

Syntymäaika ja -paikka: 1967, Lahti
Koulutus: Kauppatieteiden tohtori
Perhe: Vaimo ja kaksi lasta
Harrastukset: Sulkapallo ja pyöräily

 

Avainsanat: euro, euroalue, ostovoimapariteetti, rahapolitiikka, talous, valuuttamarkkinat
4 kommenttia »

Ilmaisu veteen piirretty viiva tuli Suomessa tunnetuksi 1980-luvun alussa Max Jakobsonin saman nimisen kirjan kautta. Kirjassa hän käsitteli kansainvälistä valtapolitiikkaa, erityisesti liittyen silloiseen Neuvostoliittoon. Jakobson oli ottanut ilmaisun J F Kennedyn kirjasta “The Strategy of Peace” vuodelta 1960.  Ilmaisu kuului kutakuinkin:

“The line dividing domestic and foreign affairs has today become as indistinct and… as a line drawn in water.”

Ilmaisulla Kennedy puolusti Yhdysvaltain oikeutta puuttua Neuvostoliiton asioihin, erityisesti koskien Neuvostoliiton ydinaseita.

Eurooppa on tänä keväänä piirtänyt uutta viivaa veteen. Kreikan rahoituksen saamisen ehtona oli liian leväperäiseen etuviidakkoon puuttuminen. Tästä säikähtäneinä Portugali, Espanja, Englanti ja Saksa ovat vapaehtoisesti ilmoittaneet määrätietoisista julkisen sektorin säästötoimenpiteistä. Seurauksena laskevien hintojen Eurooppa on aiempaa todennäköisempi. Elvytys ei tuottanutkaan kasvua, joten on pakko siirtyä säästämislinjalle.

Euroopan maiden väliset jännitteet ovat Kreikan rahoituspaketin myötä kasvaneet, ja on jopa pohdittu, mitkä maat mahdollisesti poistuvat eurosta.

Itse uskon euron pysyvyyteen ja siihen, että euromaiden koheesio kasvaa. Perustelen näkemystä sillä, että euroalueen ulkopoliittiset intressit ovat tärkeämmät kuin euroalueen sisäpoliittiset jännitteet.  Keskustelu Venäjän kanssa käydään syvemmällä rintaäänellä, jos euromaat ovat tässä yhtenäisiä. Suurikaan euromaa ei ole varteenotettava siinä keskustelupöydässä, jossa istuu Kiina ja Yhdysvallat.

Euroalueen edustaja on.

Jotta euroalueen sisäinen taloussiivous saadaan tehtyä, voi hyvin olla, että Euroopassa näemme lisää puuttumisia yksittäisten maiden tekemisiin.  Puheet liittovaltiosta voivat olla liioiteltuja, mutta rahoituksen tai muun tuen saamisen hintana on se, että omasta päätösvallasta luovutaan osittain.

Minkä maan kohdalle seuraavaksi piirretään viivaa veteen? Välimeren maat ovat ilmeisiä. Itse seuraan erityisesti Englantia johtuen heidän suuresta pankkisektoristaan.

Tom Liljeström

Toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy

Syntymäaika ja -paikka: 9.8.1959, Espoo
Koulutus: Diplomi-insinööri, kauppatieteiden maisteri
Perhe: Yrittäjävaimo ja metsästävä koira
Harrastukset: Luonto ja lukeminen
Motto: Sijoittaminen ilman näkemystä on arpapeliä.

 

Avainsanat: euroalueen kehitys, kreikka, talouden tasapainottaminen, talouskriisi, velkakriisi, ylivelkaantuminen
10 kommenttia »

Hienoa, että olet löytänyt tiesi uuteen blogiimme! Ryhdymme herättelemään täällä keskustelua taloudesta, säästämisestä, sijoittamisesta sekä niihin liittyvistä ilmiöistä Suomessa ja maailmalla.

Seuraatko taloutta aktiivisesti ja kaipaatko tulkintaa markkinoiden tapahtumiin? Olet tervetullut kommentoimaan kirjoituksia ja kysymään lisää!  Pyrimme vastaamaan kaikkiin asiallisiin, aiheeseen liittyviin kommentteihin ja kysymyksiin mahdollisimman nopeasti.

Bloggaajakaartimme koostuu Tapiola-ryhmän säästämisen, sijoittamisen ja varainhoidon asiantuntijoista: näkemyksiään kanssasi jakavat niin ekonomistimme, salkunhoitajamme kuin johtajamme. Vuorottelemme kirjoittamisessa viikoittain. Blogi päivittyy vähintään kerran viikossa juhannukseen saakka, jolloin alkaa kesätauko. Uutta sisältöä tulee jälleen elokuun alussa.

Kirjoittajiksi ryhtyvät Tom Liljeström, Jari Järvinen, Timo Vesala, Satu Marttila, Outi Vänni, Ilkka Tuominen, Inkeri Skogster, Jyrki Mäkelä ja Heikki Urpelainen.

Miksi oma blogi?

• Haluamme siivittää sinut onnistuneisiin sijoituspäätöksiin. Avaamme teksteissämme eri näkökulmia sijoittamiseen ja talouden tapahtumiin ja tuomme esiin näkemystämme.
• Esitämme perusteluja ja näkemyksiä Tapiolan valinnoista, mutta lisäksi voimme ottaa kantaa myös koko toimialan sekä yksittäisten tuotteiden, palveluiden ja markkinoiden kehittymiseen.
• Tarjoamme lukijoillemme kanavan keskusteluun ja toivomme palautetta näkemyksistämme.

Minulla on kunnia jakaa ajatuksiani ensimmäisenä. Avaan keskustelun pohtimalla Euroopan uutta viivaa vedessä. Bloggaajana otan nyt ensiaskeleitani – innokas sivustaseuraaja olen ollut jo pitkään.

Omat suosikkini ovat Paul Krugmanin blogi New York Timesissä sekä nobelisti Gary Beckerin ja Richard Posnerin BeckerPosner-blogi Chicagon yliopiston sivuilla.

Luen yhä enemmän blogeja, koska niissä spontaanius ja ilmaisun vapaus antavat tilaa henkilön omille ajatuksille. Persoonallisuus jää usein pois virallisista analyyseistä. Mielestäni henkilökohtainen ote tuo teksteihin juuri sen syvyyden, jota kaipaan.

Myös meidän tapiolalaisten kirjoituksissa persoonan on lupa näkyä. Tekstimme eivät ole tyhjentäviä esityksiä, vaan nostamme esiin eri näkökulmia pelkistämällä asioita. Keskustelun on tarkoitus jatkua – ota rohkeasti kantaa!

Tutustu blogin pelisääntöihin täällä.

Tom Liljeström

Toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy

Syntymäaika ja -paikka: 9.8.1959, Espoo
Koulutus: Diplomi-insinööri, kauppatieteiden maisteri
Perhe: Yrittäjävaimo ja metsästävä koira
Harrastukset: Luonto ja lukeminen
Motto: Sijoittaminen ilman näkemystä on arpapeliä.

 

Avainsanat: blogi, säästäminen, sijoittaminen, talous
1 kommentti »