Aktiivia vai passiivia? Mieluiten näkemyksellistä!
julkaistu 24. elokuuta 2010 klo 13:58
Keskustelua näkemyksellistä sijoittamisesta tarvitaan.
Finanssimarkkinoiden rauhoituttua kevään Kreikka-farssin jälkeen sijoittajat ovat voineet pohtia asioita hieman pidemmällä sihdillä. Huolet eivät kuitenkaan ole väistyneet, vaan taivaanrantaan on noussut uusia synkkiä pilviä.
Kansanvallan ja markkinavoimien keväinen mittelö tuomittiin kansanvallan voitoksi, ainakin poliitikkojen mielestä, mutta sijoittajien usko keskuspankkien ja valiovarainministereiden niskalenkin pitävyyteen on alkanut jälleen horjua. Huolet orastavan taloukasvun jatkuvuudesta ovat loppukesän aikana selvästi kasvaneet.
Jos keväällä pelätiin euroalueen valtioiden kykyyn huolehtia velanmaksukysyvystään, nyt pelätään, että sijoittajien peräänkuuluttama kurinalainen talouspolitiikka vuorostaan tukehduttaa kasvun eväät. Tuntuukin, että me sijoittajat ajattelemme kulloinkin vain yhtä asiaa kerralla, mutta unohdamme ne muut tekijät, joiden kyllä tiedämme olevan ongelmallisia tai aiheuttavan mahdollisia ongelmia tulevaisuudessa.
Passiivisen sijoittamisen seireenilaulu
Rahastosijoittaja on sitten saanut kokea edellämainituista syistä sekä kurssinousun riemua että kurssilaskun tuomaa ahdistusta. Sijoitusrahastojen hoitajilta toivotaan nykyisen kaltaisessa sijoitusympäristössä osaamista ja kykyä välttää epämiellyttävät hetket markkinoilla ja oikea-aikaista ajoitusta siirtää varat aina suojaan tarvittaessa. Mikäli rahastonhoitaja ei onnistu odotusten mukaisesti, pettymys on tietenkin suuri. Ehkä osin myös aiheesta. Siitähän rahastonhoitaja saa palkkionsa, että osaisi välttää markkinoiden karikot.
Pettynyt rahastosijoittaja kuuntelee sitten indeksirahastojen edustajien seireenilaulua, jossa todetaan fatalistisesti, ettei kukaan osaa ennustaa markkinoiden liikkeitä. Sijoitustutkimuksen ei uskota tuovan ylimääräistä lisäarvoa sijoituskohteiden valinnassa, vaan kaikki saatavilla oleva informaatio on jo hinnoiteltu sijoituskohteiden markkinahintoihin.
Siksi kannattaisi tyytyä halvempiin indeksirahastotuotteisiin, joissa sijoituskohteet on valittu puhtaasti markkina-arvon mukaan. Tällöin saa ainakin markkinoiden keskimääräisen tuoton miinus indeksirahaston hallinnointipalkkio, mutta ei ainakaan voi syyttää kuin itseään, mikäli odotukset eivät toteudutkaan.
Aktiivisen sijoittamisen todellinen merkitys
Passiivinen indeksipohjainen sijoitusmalli ei tietenkään poista pettymystä, jos markkinat kaikista toiveista huolimatta suuntaavat edelleen alaspäin. Olisiko tällöin aktiivisemmin hoidetuista vaihtoehdoista sittenkin pelastajaksi? Uskaltaisiko kuitenkin luottaa johonkin rahastonhoitajaan, joka ainakin yrittäisi katsoa hieman sijoituskohteiden perään ja pyrkisi välttämään pahimmat sudenkuopat ?
Keskeisin väärinkäsitys koskee tapaa hoitaa rahastoa tai sijoitussalkkua.
Ensinnäkin sanalla aktiivisuus ymmärretään usein sijoitusmarkkinoiden herkeämätöntä seurantaa ja kiihkeää kaupankäyntiä sijoituskohteilla sekä nopeita muutoksia rahaston koostuksessa. Passiivisten indeksirahastojen kannattajat kritisoivat näitä ns. ”aktiivisalkunhoitajia” siitä, etteivät he kaikesta touhukkuudestaan huolimatta pysty voittamaan vertailuindeksiään. Tai jos voittavat, niin se on puhdasta sattumaa.
Menestystä kuitenkin arvioidaan usein melko lyhyen aikavälin perusteella. On täysin epärealistista kuvitella, että joku olisi keksinyt niin voittoisan sijoitusmallin, että pystyisi joka hetki, olkoon kuinka lyhyestä ajanjaksosta tahansa kysymys, voittamaan markkinat.
Uskallan kuitenkin väittää, että koska markkinapainotteiset pörssi-indeksit eivät kuvaa mitään täydellistä sijoitusmaailmaa, huolellisella ja analyttisella sijoittamisella on mahdollista lyödä sijoitusmarkkinoiden tarjoama keskimääräinen tuotto.
Tästähän on lukuisia esimerkkejä, eikä tarvitse kuin katsoa suomalaisten sijoitusrahastojen tuottohistoriaa.
Mitä on näkemyksellinen sijoittaminen?
Olisiko kuitenkin parempi puhuakin näkemyksellisestä sijoittamisesta ja siirtää hetkeksi vertailuindekseistä puhuminen syrjään? Salkun- ja rahastonhoitajalla on käytössään sijoitusuniversumi, josta poimia mielenkiintoisimmat ja houkuttelevimmat sijoituskohteet salkkuunsa. Miksi siis tyytyisin vain seurantauniversumin suurimpiin yhtiöihin?
Suuri yhtiö (markkina-arvoltaan) ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi aina paras harkittavissa oleva sijoituskohde. Sijoittamalla suurimman osan varoistaan näihin markkina-arvoltaan suurimpiin kohteisiin salkunhoitajan salkku muistuttaa yhä enemmän sitä kirottua indeksiä. Tällöin pilkkanimi ”kaappi-indeksointi” on kyllä enemmän kuin ansaittu.
Jos ainoastaan tyytyy hienosäätämään sijoituskohteiden painoa salkussaan, kovin näkemyksellisestä sijoittamisesta tuskin kannattaa puhua. Voidaankin aivan aiheellisesti kysyä, mistä asiakas sitten maksaa. Puhdas markkinapainohin perustuva indeksirahasto on tällöin taatusti suositeltavampi vaihtoehto.
Näkemyksellisen salkunhoitajan toivoisi sen sijaan aidosti löytävän ne hetkellisesti aliarvostetut, mutta tuottopotentiaaliltaan mielenkiintoiset kohteet välittämättä kuitenkaan niiden painosta pörssi-indekseissä. Saatavilla oleva informaatio ei aina välity tehokkaasti sijoituskohteiden hintoihin, jolloin syntyy mahdollisuuksia hankkia sijoituskohteita houkuttelevilla hinnoilla. On hyvä kuitenkin muistaa, että pelkkä edullisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että yhtiö olisi tällöin sopiva sijoituskohde. Yhtiö voi olla halpa syystä pitkänkin aikaa.
Toisaalta myös sijoituskohteen myyminen on perusteltua, kun sen arvoa voidaan pitää kohtuuttomana kasvunäkymiinsä, -potentiaaliinsa tai esim. tasearvoonsa nähden. Sijoitusmarkkinoilla nähdäänkin usein tilanteita, joissa osakkeen (-keiden) kurssinousua ei voida enää perustella järkisyin. Jättämällä sijoituksensa puhtaasti markkinaliikkeiden armoilla saattaa altistaa niiden arvon kehityksen kohtuuttoman pitkäksi aikaa epäsuotuisille markkinatilanteille. Tällöin näkemykselliselle ja perustellulle varainhoidolle olisikin kysyntää.
Mihin unohtuvat pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys?
Sijoituskohteen valinta on pitkäjänteistä työtä, joka edellyttää kärsivällisyyttä sekä varainhoitajalta että asiakkaalta. Hyvätkään sijoitukset ei realisoidu välittömästi tuottaviksi, vaikka markkinoiden tehokkuuteen uskoisi kuinka. Ja markkinat eivät ole tehokkaita, sillä muutenhan ns. markkina-anomalioita ei syntyisi.
Riskipitoinen sijoittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä – tämän me kaikki tiedämme. Miksi se unohtuu useimmilta juuri sillä hetkellä, kun pörssisivustot avataan?
Jyrki Mäkelä
Johtaja, Tapiola Varainhoito Oy
Alalla: Vuodesta 1988
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri
Motto: "Aina löytyy mahdollisuus…"
Avainsanat: näkemyksellisyys, sijoittaminen
Näkemyksellistä sijoittamista olisi myös selkeiden tuottotavoitteiden asettaminen ja niistä kiinni pitäminen. Usein salkku mätänee, kun osakkeita ei myydä ajoissa. Yliarvostustilanteissa arpominen vähenee, jos tavoitteeksi on asetettu jokin järkevä tuotto, vaikka 15 tai 20 %, minkä jälkeen myydään. Tietysti silloin täytyy olla myös näkemeys uudesta kohteesta, jolla on realistinen mahdollisuus päästä uudestaan tavoitteeseen.
Mara. Osuit aivan naulan kantaan. Näkemyksellisyyteen kuuluu myös kurinalaisuus. Analyysin ja arvonmäärityksen kautta kykenee hahmottamaan selkeämmin sijoituskohteen tuottopotentiaalin eli ns “fair valuen”. Jos osake kohoaa tavoitehintaan eikä olemassaolevan tiedon pohjalta voida enää perustella vallitsevaa arvostustasoa, kannattaa tällöin luopua omistuksesta. Tämän jälkeen voi etsiä joko uutta kohdetta tai sijoittaa vanhoihin omistuksiin, kunhan pitää ne alkuperäiset periaatteet mielessä.
Hei Jyrki Mäkelä! Hienoa, että passivisesta indeksisijoittamisesta keskustellaan! Mielestäni piensijoittajan kannalta kipeimmät kysymykset jäivät auki: 1) kustannukset ja 2) salkunhoitajan valinta.
Toki aktiivinen onnistuu. Mutta esim. menestyvän rahaston valinta on sattuman kauppaa. Kukaan ei mensty vuodesta toiseen. Ja useimmat pyörivät siinä indeksin tuntumassa. Tämän Rahastoraportti osoittaa.
Kustannukset kuitenkin rasittavat sijoitustani menestyksestä riippumatta. Esim. pari, kolme prosenttia vuodesta toiseen tekee pirkällä aikavälillä jo ison summan, jos ei rahasto voita indeksiä reippaasti (mikä siis on harvinaista Rahastoraportin mukaan). Eikö niin? Passivinen taas parhaimmillaan on äärimmäisen edullinen (esim. vain 0,2 %)ja silloin muutaman prosentin voitto on melkein pelkkää nettoa. Varovaiselle “säästäjälle” tämä olisi vaihtoehto. Voisiko Tapiola tarjota minulle tätä vaihtoehtoa? Olisi mielenkiintoista nähdä “nettovoitot” Tapiolan rahastoesittelyn yhteydessä. Eli voitot miinus KAIKKI kustannukset, kaupankäyntikustannukset mukaanlukien. Kiitos etukäteen vastauksesta näihin kysymyksiin?
Hei Pekka. Artikkelistani jäivät tarkoituksella ne tärkeät kaksi kohtaa pois. Syystä, että käsittelen niitä seuraavissa blogeissani, koska mielestäni ansaitsevat syvällisempää pohdintaa.
Kustannuksilla on toki merkitystä. Jos näkemyksellisen ja indeksirahaston kustannusten nettoero p.a on esim. osakerahastoissa n. 1%:n luokkaa niin toki näkemyksellisen rahaston on tuotettava lisäarvoa pitkällä aikavälillä, jotta sijoittaminen niihin olisi perusteltua. Se voittaako, joka vuosi ei ole mielestäni oleellisinta, koska vuosi on liian lyhyt aika vertailulle.
Varainhoitajan valinta on aina haasteellinen tehtävä, niin piensijoittajalle kuin instituutiolle. Pelkästään historiallisten tuottolukujen pohjalta tehtävä arviointi on liian yksioikoista. Kannattaa siis tutkia rahaston hoitohistoriaa hieman syvällisemmin; salkunhoitajan (-ien) pysyvyys, riskilukujen arviointi, sijoituspolitiikan stabiilisuus jne. Kaikki nämä tiedot ovat saatavissa rahastojen vuosikertomuksista.
Kiitos kuitenkin kommenteista. Palaan syksyn aikana näihin aiheisiin kattavammin.
Osakesijoittaminen on nollasummapeliä, joten palkkiot ratkaisevat… Toisaalta passivi- aktiivi rahastoja on turha verrat, koska ovat riskiltään erilaisia. Vai ovatko? Eikös viiemaikaisessa tutkimuksessa ollut, että lähes 90% aktiivisten/näkemyksellisten rahastojen sijoituksista korreloivat indeksissä olevien osakkeiden kanssa. Eli missä on se näkemys? Totta kai osa rahastoista lyö indeksin, sehän puhtaasti tilastollinen fakta että näin on. Mutta suurimmaksi osaksi sekin on sattumaa, ketkä indeksin lyövät. Suosittelen lukemiseksi Nassim Nicholas Taleb: Satunnaisuuden hämäämä.
Hei Mika! Mielestäni osakesijoittaminen ei ole nollasummapeliä, koska se ei ole vakiosummaista vaan kumpikin voivat hyötyä; sekä myyjä että ostaja, riippuen toimijoiden preferensseistä. Toisaalta passiivi- / aktiivi- / näkemyksellisten rahastojen keskinäinen vertailu on perusteltua silloin, mikäli ne toimivat samassa sijoitusuniversumissa. Muutoin verrataan “porkkanoita ja silakoita” keskenään. Rahastojen ja indeksien väliset korrelaatiot elävät jatkuvasti ajassa ja voimakkaiden kriisien aikana ne todellakin lähenevät yhtä, kuten kaksi vuotta sitten syksyllä. Toki korrelaatioerot tai -yhtenevyydet selittyvät myös rahastojen “sijoituspolitiikkojen” ja salkunhoitatapojen eroista.
Palaan myös näihin asioihin myöhemmin syksyn aikana. Kiitos kuitenkin kommenteista.
Kyllähän osakesijoittaminen on siinä mielessä nollasummapeliä, että puolet sijoittajista voittaa indeksin (=keskimääräisen markkinatuoton) ja puolet häviää indeksille. Kulujen jälkeen voittajien määrä tosin pienenee mitä isommat ovat kulut ja pidempi sijoitushorisontti on.
Sinänsä mielenkiintoista, että Tapiola-ryhmähän pelaa molemmilla hevosilla (pasiivisella ja näkemyksellisellä), koska Tapiola-ryhmä omistaa lähes 40% Seligson & Co:sta, joka on Suomen johtava indeksirahastoja tarjoava rahastoyhtiö!
Kun itse ei asioita ymmärrä niin kannattaa aina kuunnella viisaampia. Onko siis Warren Buffet ja Willian Sharpe aivan väärässä kun suosittavat meille tavallisille kadun tallaajille indeksirahastoja. Sen mitä itse olen lukenut viittaisi siihen, että etenkin pankkien hallinnointipalkkioilla tilastot puhuvat sitä vastaan, että aktiivisest rahastot indeksit voittaisivat.
Sitä paitsi Buffet ja Sharpe eivät myy mitään neuvoja antaessaan.
Selväähän on, että jotkut rahaston hoitajat indeksin lyövät, mutta mistä sellaisen varmuudella löytäisi ?
[...] blogikirjoituksessani otin kantaa näkemyksellisen sijoittamisen puolesta. Keskustelu [...]