Hämärät velat talouden jarru
julkaistu 14. joulukuuta 2010 klo 11:06Vellominen Euroopan velkasuossa jatkuu. Jouko Marttila kirjoittaa Sijoitustalouden kolumnissaan, miten eurokriisissä voisi ottaa oppia Islannin velkajärjestelyistä. Hänen mielestään pankkikriisiä ei tulisi pelätä niin paljon, että pankkien velat otetaan veronmaksajien kannettaviksi.
Marttilan kommentteihin on helppo yhtyä. Mitä, jos pankit voivat hätätilanteessa turvautua veronmaksajan lompakkoon? Tällainen oletus johtaa aina sekä pankkien että pankeille velkaa antavien sijoittajien liialliseen riskinottoon.
Sama riskinoton ja vastuunkannon ongelma on nyt euroalueen valtioiden kuuma peruna: veronmaksajien odotetaan maksavan valtiolainasijoittajien saatavat, joita heikon budjettikurin valtiot eivät pysty maksamaan. Professori Pertti Haaparanta tuo Akateemisessa talousblogissa kiinnostavaa näkökantaa vastuunjakoon valtioiden rahoituksessa. Hän nostaa esille osaketyyppisen valtiorahoitukseen, jossa osingot riippuisivat kansantuotteesta.
Mielestäni pahinta euroalueen heikossa velkojen, vastuiden ja maksajien kohtaannossa on tehottomuus, jota tämä epäselvyys aiheuttaa. Euroalue ei ole valmis teräviin päätöksiin ja lyhyeen kipuun – ennemmin velkoja tuetaan ja päätöksiä vatvotaan pahimmassa tapauksessa vuosikausia. Tämä saattaa kituuttaa Euroopan taloutta, yrityksiä ja veronmaksajaa pitkään. Haitoista kirjoittavat muutkin, esimerkiksi Stephen Fidler WSJ:ssa. Hän kirjoittaa nykyisten velkaratkaisujen pitkittävän kurjuutta, mutta säilyttävän ylivelkaisuuden.
Dynamiikan puute Euroopan velkapöydän putsauksessa on jarru myös yritysten investoinneille Euroopassa. Yritysten kannalta kysynnän ongelmat ovat usein ratkaistavissa, mutta epävarmuus voi olla este päätöksenteolle. Vero- ja talousepävarmuuden keskellä tuotannon siirto pois Euroopasta voi olla aiempaa helpompaa. Veronmaksaja tuskin muuttaa yli rajojen velkakriisin vuoksi, mutta kovin kannustavana ei naapurimaiden velkojen maksua voine pitää. Motivaatio kiertää veroja sen sijaan kasvanee.
Olisiko siis reilua jättää velat sijoittajien ja tosiasiallisten velallisten maksettavaksi? Tätä voi tietenkin pitää naiivina ehdotuksena. Lisäksi velkojen järjestely on osittain jo myöhäistä ja osa ratkaisuista on kielletty euroalueen säännöissä.
Voisiko sääntöjä kuitenkin muuttaa ja rikkoa? Niinhän on tehty esimerkiksi silloin, kun on otettu euroon talousluvuiltaan liian heikkoja maita. Ehkä ratkaisun epävarmuuteen tarjoaa keisarin uusi stressitesti pankeille…
Näpit irti veronmaksajien pussista? Mitä tapahtuisi, jos velalliset vastaisivat itse veloistaan?
Mitä tapahtuisi, jos finanssimarkkinat kantaisivat luottotappiot veronmaksajan sijaan? Arvatenkin syntyisi hetkellinen paniikki.
Osakesijoittajan kannalta pudotus olisi houkutteleva ostomahdollisuus, sillä osakkeet ovat jo nyt kohtuullisesti hinnoiteltuja ja yritykset kannattavia. Lisäksi yrityksillä on erittäin paljon rahaa kassoissaan, joten niillä on hyvä kyky kohdata hetkelliset ongelmat. Notkahtavan talouden nostaa lopulta kuluttaja, joka haluaa uudempaa, parempaa ja enemmän. Alhainen korkotaso, mitätön palkkainflaatio, kevyt finanssipolitiikka ja hyvä osingonjako voivat kasvattaa jopa iloisen osakemarkkinakuplan!
Heikki Urpelainen
Salkunhoitaja, Tapiola Varainhoito Oy
Syntymäaika ja -paikka: 1976, Helsinki
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri
Perhe: Vaimo ja pieni tytär
Harrastukset: Patikointi, kalastus, ruuanlaitto, hiihto
Motto: Tartu hetkeen
Avainsanat: euroalue, osakkeet, sijoittaminen, talouskriisi, velkakriisi, ylivelkaantuminen
Olen tavallinen varovainen Tapiola pankin asiakas enkä ota riskejä, mutta kolumnisi loppuosan ajatuksesta olen ollut koko ajan tämän Eurokriisin aikana samaa mieltä.
Mitä olisi todella tapahtunut, jos Kreikka olisi päästetty “konkurssiin”?
Suurten Europankkien pääkonttorien tornit olisivat Saksassa, Ranskassa jne. hieman huojuneet, mutteivat ne kuitenkaan olisi kaatuneet.
Totta, huojuntaa olisi varmasti tapahtunut ja ehkä enemmänkin…Toisaalta esimerkiksi amerikkalaiset usein ajattelevat, että konkurssi on uuden alku eikä loppu. Kreikan “konkurssi” ja finanssivarallisuuden arvonlasku olisi saattanut antaa terveemmän pohjan Euroopan reaalitaloudelle.
Hyvää viikonloppua,
Heikki
Hyvä. En ymmärrä, miten voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot yhteisiä. Jos joku tai jotkut valtiot elävät yli varojensa, ei se voi olla mitenkään EU:n yhteinen asia. Kaiken lisäksi EU peruskirja kieltää sen. Miten tämä selkeä säännös on pystytty vääntämään mutkalle? Kataisen höpinä, että rahan työntäminen velkaisille Kreikalle ja Irlannille on suomalaisen työllisyyden turvaamista. Olisi kunnon esimerkki paikallaan, jotta yksinkertainen KTM:kin asian ymmärtäisi.
Kiitos kommentistasi. Toivon, että velkaratkaisut eivät heikentäisi Euroopan talouden tehokkuutta, jota tulisi pikemminkin parantaa.
Hyvää viikonloppua,
Heikki
[...] Urpelaisen Hämärät velat talouden jarru Tom Liljeströmin Vain vienti voittaa velan Timo [...]