• 1980-luvun alkuun mennessä lusikan arvo olisi kohonnut 1650 dollariin.  Tässä vaiheessaviisaana talousmiehenä isäni olisi kotiuttanut voitot ja sijoittanut rahat Japanin osakemarkkinoille.
• Vuoden 1989 lopulla hän olisi todennut, että yli 2600 prosentin kumulatiivinen tuotto riittää ja laittanut 9500 dollarin pääoman pankkitilille odottamaan pojan kasvamista täysi-ikäiseksi.
• Huimapäisenä nuorukaisena olisin vuoden 1993 maaliskuussa sijoittanut 10 000 dollariin nousseen pääoman Nokian osakkeeseen (olisin jopa harkinnut ”vivuttamista” valtion takaamalla opintolainalla, mutta ei nyt mennä siihen…).
• Kahdeksan vuotta myöhemmin olisin myynyt koko potin (tietysti kaikkien aikojen piikissä) ja tienannut reilut 1,8 miljoonaa dollaria. Noihin aikoihin se olisi ollut euroissa kutakuinkin 2,1 miljoonaa. Ei hassumpaa.

En jossittele siksi, että haluaisin kuvitella erilaisia maailmantiloja, joissa minun ei tarvitsisi kirjoittaa blogeja, vaan siksi, että tarinaani sisältyy tärkeitä havaintoja:

PS. Ehkä se kultalusikkakin on edelleen varteenotettava vaihtoehto...

a) varallisuuskuplia esiintyy,
b) ne eivät edes ole kovin harvinaisia ja
c) jos onnistuu asettumaan vaikkapa vain yhden sellaisen nosteeseen (ja tietysti hyppäämään ajoissa ulos!), voi kummasti parantaa sijoitussalkkunsa tuottoa.

”Teoria”: Kuplapotentiaali olisi korkeimmillaan maissa, joissa vaihtotaseen ylijäämän ja julkisen talouden alijäämän erotus on suurimmillaan.

Mikään ei estä miettimästä, minne tulevaisuuden hintakuplat mahdollisesti syntyvät. On se nyt ainakin lottoamista järkevämpää, vaikkei sen varaan kannata pitkän tähtäyksen säästötavoitteita laskea. Ja uusia kupliahan tulee – sen verran tulipunaisina setelipainokoneet tällä hetkellä hehkuvat.

Minne katse ja miksi? Viimeisen 20 vuoden aikana varallisuuskuplat ovat olleet voimakkaimpia maissa, joiden vaihtotaseet ovat olleet alijäämäisiä eli ollaan oltu ulkomaisen rahoituksen varassa. Ulkoisten pääomien virta on saanut sekä yksityistaloudet että julkisen sektorin velkaantumaan samanaikaisesti, millä on suuri vaikutus kasvuun ja omaisuusarvoihin.

Valtioiden velkakriisin vuoksi ylijäämämaat eivät enää uskalla yhtä kritiikittömästi rahoittaa ulkomaan törsäilijöitä. Nyt kun talouden ulkoisille alijäämille ei enää löydy rahoittajia, on niiden pakko hävitä. Ja jos alijäämät häviävät, niin on käytävä myös ylijäämille. Vaihtotaseen ylijäämän supistuminen merkitsee pääoman palaamista kotipesään.  Yksityistalouksille on tarjolla sitä enemmän resursseja, mitä vähemmän näistä pääomista kuluu kotimaan julkisen sektorin rahoittamiseen.

Miltä TOP10-lista näyttää? Oheinen Top 10-lista on aika eksoottinen. Meitä lähempänä olevista markkinoista Sveitsi, Ruotsi, Hollanti ja Saksa näyttävät – Norjan lisäksi – myös otollisilta kuplien kasvualustoilta.

]]> http://blogi.sijoitustalous.fi/1943/kuplan-kasvualustaa-metsastamassa-top10-lista/feed/ 0 http://blogi.sijoitustalous.fi/1963/tuloskaudelta-ei-ihmeita-odoteta/ http://blogi.sijoitustalous.fi/1963/tuloskaudelta-ei-ihmeita-odoteta/#comments Mon, 30 Jan 2012 07:32:33 +0000 Kim Gorschelnik, pääanalyytikko, Tapiola Pankki Oy http://blogi.sijoitustalous.fi/?p=1963

Suomessa tulosvaroitusten lukumäärä vähentyi vuoden viimeisellä neljänneksellä alkusyksyyn verrattuna. Tulosvaroitusten määrän lasku lienee merkki siitä, että tulosten heikentymisen tahti ei ole ollut niin voimakasta kuin vielä alkusyksystä pelättiin. Toivotaan näin.

Blogia kirjoittaessani tuloskausi Suomessa on alkamassa. Nyt raportoitavat vuoden 2011 viimeisen neljänneksen luvut kertovat, miten eurokriisi vaikutti tai jätti vaikuttamatta yritysten liikevaihtoihin ja tuloksiin. Samalla kuullaan, miten loppuvuosi ja näkymät kuluvalle vuodelle vaikuttavat osinkoehdotuksiin.

Analyytikkojen ennusteet suomalaisyhtiöiden viimeisen neljänneksen tuloksista ovat laskeneet selvästi. Kohta nähdään ovatko ne laskeneet riittävästi? Yllättävätkö yhtiöt positiivisesti vai negatiivisesti suhteessa odotuksiin?

Esimakua USA:sta
Esimakua tulosarvioihin voi hakea USA:sta, jossa tuloskausi on jo lähtenyt kunnolla käyntiin. Alustavan arvion ja laskelmiemme mukaan näyttää siltä, että aikaisempiin neljänneksiin verrattuna vauhti on hiipumassa. Oletettavasti euroalueen heikkous ja vahvistunut dollari alkavat näkyä jenkkiyhtiöiden tuloksissa. Yhtiöiden ohjeistukset ovat olleet toistaiseksi hieman odotuksia heikompia. S&P 500 -indeksin yhtiöiden kuluvan vuoden ennusteet ovat olleet laskussa koko syksyn.

Mitä tulosvaroitusten määrän lasku merkitsee?
Suomessa tulosvaroitusten lukumäärä vähentyi vuoden viimeisellä neljänneksellä alkusyksyyn verrattuna. Tulosvaroitusten määrän lasku lienee merkki siitä, että tulosten heikentymisen tahti ei ole ollut niin voimakasta kuin vielä alkusyksystä pelättiin. Toivotaan näin.

Kuluvan vuoden näkymien osalta yhtiöiden ohjeistukset tulevat todennäköisesti olemaan varsin väljiä. Epävarmuutta on ilmassa ja yritykset tietysti välttävät tilannetta, jossa arvioita jouduttaisiin nopeasti muuttamaan huonompaan suuntaan.

Miten kurssit kehittyvät?
Yritysten tulosnäkymät eivät taida selittää kurssiliikkeitä. Osakkeiden nousun taustalta löytyy sijoittajien riskinottohalukkuuden parantuminen. Tämän voi havaita monella tavalla. Kurssiheilunta (volatiliteetti) laskee, yritysten velkakirjojen riskilisät laskevat, korkean riskin osakkeet nousevat voimakkaimmin. Tämän kehityksen taustalta löytyvät varmasti merkittävimpänä tekijänä EKP:n likviditeettioperaatio joulukuulta ja seuraavan odottelu.

Arviomme mukaan kurssien nousuun ei vielä tarvita ennusteiden nousua. Riittää, että riskilisä laskee eli riskinottohalukkuus nousee. Laskelmiemme mukaan HEX 25 -yhtiöiden osakeriskipreemio on yli 7 prosenttia. Edellisen finanssikriisin pohjilla, alkuvuonna 2009, oltiin toki vieläkin korkeammissa lukemissa. Olennaista kuitenkin on, että laskunvaraa löytyy tälläkin kertaa. Riskinottohalukkuuden ylläpitämistä auttavat yhtiötasolta tulevat uutiset. Tällä kertaa ”kohtuulliset” tulosraportit riittävät. Positiivista yllätystä ja sitä seuraavaa ennusteiden nousua ei siis mielestäni vielä tarvita.

***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 27.1.2012.

"Valtio voi muuttaa pelisääntöjä kesken sijoitusajan, yritys ei."

Tänä vuonna Euroopan valtioiden säästötoimet alkavat tuntua todenteolla. Poliittiset perinteet vaikuttavat siihen, kärsiikö sijoittaja vai veronmaksaja. Uskon, että alijäämävaltiot voidaan tämän perusteella jakaa vastuullisiin kärvistelijöihin, pintakoreisiin puhujiin ja luikerteleviin järjestelijöihin.

Vastuulliset kärvistelijät: Laskisin ainakin Baltian maat, Suomen, Hollannin ja Saksan. Velan maksaminen on kunnia-asia, josta ei hevillä livetä.
Pintakoreat puhujat: Näihin kuuluvat ilman muuta Englanti, mahdollisesti myös Yhdysvallat. Velat maksetaan painamalla tasaisen hallitusti rahaa. Sijoittaja saa nimellisesti omansa takaisin, mutta riskinä on valuutan arvon lasku.
Luikertelevat järjestelijät: Ne euromaat, joissa heikko poliittinen johto yhdistyy vaatimattomiin talouden kasvulukuihin

Valtiot muuttavat pelisääntöjä niin, että sijoittaja saa uusia huonoehtoisia velkakirjoja käteisen sijasta. Tässä kärsivät selvästi myös näissä maissa toimivat pankit. Aika näyttää, miten laajaksi viimeinen joukko muodostuu.

Ulkomaailmalle halutaan näyttää eurooppalaista poliittista tahtoa ja keskinäistä sitoutumista. Tämän seurauksena myös vastuullisesti asiansa hoitavat valtiot joutuvat kantamaan osansa yhteisvastuusta.

Mitä vaikutuksia sijoitussalkulle?
Suurin ero valtion obligaation ja yrityksen joukkovelkakirjan välillä on, että valtio voi muuttaa pelisääntöjä kesken sijoitusajan, yritys ei. Ostan mieluummin ennakoitavan yrityksen kuin ennakoimattoman valtion velkakirjan.

Kuinka osakkeet pärjäävät vuonna, jolloin valtioiden säästöt kurittavat kuluttajien lompakkoa? Eivät välttämättä niin huonosti kuin synkän uutisvirran perusteella voisi kuvitella. On luontevaa, että niiden yritysten hinnat laskevat, jotka joutuvat yllättämään tulosvaroituksilla.

Kokonaisuutena osakkeet eivät mielestäni ole kalliita, joskaan eivät poskettoman halpojakaan. Kaksi mittavaa syytä puoltaa mielestäni osakkeiden ostoa:

1) Yllä oleva obligaatiopohdinta kuvaa, miten perinteinen turvasatama on ainakin osittain murenemassa.
2) Toisena ja tärkeämpänä koen sen, että uuden kasvun luonti tapahtuu yrityksissä, valtiot luovat vain toimintaedellytykset. Ne yritykset, joilla on hyvä näkymä tuleviin tarpeisiin ja rohkeutta toteuttaa suunnitelmiaan, kun moni kilpailija jarruttaa, voivat palkita sijoittajan mukavalla tuotolla!

***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin kumppaniblogissa 20.1.2012.

Etsi pakoreitti valmiiksi, jos myyjä puhuu itsestään 70 % ajasta tai aloittaa tapaamisen tuote-esittelyllä.

• Jos ensimmäinen tapaaminen alkaa tuote-esittelyllä, keksi tekosyy poistua nopeasti.
• Jos myyjä puhuu 70 % ajasta, on hän kiinnostunut enemmän itsestään kuin sinusta.
• Jos et kolmannellakaan kerralla ymmärrä uuden sijoitustuotteen logiikkaa, vika ei ole sinussa.
• Jos myyjä lupaa sijoituksen tuotto-odotukseksi kaksinumeroisen vuosituoton, olet löytänyt joko neron tai huijarin.
• ”Rahaston palkkiot on jo peritty rahaston arvosta” ei ole vastaus kysymykseen: ”Mitkä ovat sijoituksen kokonaiskustannukset?”
• Jos myyjä puhuu omasta markkinanäkemyksestään, kysy vielä lopuksi, mikä on hänen talonsa virallinen näkemys.
• Jos myyjä kertoo miten hän itse sijoittaisi, kysy miten se sinuun liittyy.

Jos myyjä toimii juuri päinvastoin kuin yllä: Nauti tilanteesta. Olet hyvissä käsissä!

PS. To be continued! Aiempia juttuja sijoitusmyynnistä voit lukea täältä.

"Edellisen kahden vuoden aikana ulkomaalaisomistus on kokonaisuudessaan noussut ainoastaan viitenä kuukautena ja laskenut 19 kuukautena."

Tammikuun alussa julkistettiin suomalaisyhtiöiden ulkomaalaisomistukset joulukuun osalta. ”Tilastoharhasta” (Geosentricin osakeanti) johtuen ulkomaalaisomistuksen pudotus näytti dramaattiselta. Ihan näin voimakkaasta laskusta ei kuitenkaan ollut kyse, mutta laskusta kuitenkin.

Ulkomaalaisomistuksen muutokset ovat mielenkiintoista luettavaa. Ulkomaalaisten sijoittajien liikkeistä voi tehdä erilaisia päätelmiä ja arvioita heidän ajatuksenjuoksustaan. Alla muutamia havaintoja.

1) Kokonaiskuvan muodostamisessa ulkomaalaisomistuksen muutos Helsingin pörssissä ja pidemmän aikavälin trendit ovat keskeisiä. Edellisen kahden vuoden aikana ulkomaalaisomistus on kokonaisuudessaan noussut ainoastaan viitenä kuukautena ja laskenut 19 kuukautena. Tästä voinee päätellä ainakin sen, että ulkomaalaisten kiinnostus suomalaisosakkeisiin ei ole palautunut finanssikriisin (2008-2009) jälkeen. Loppuvuonna 2009 nähtiin merkkejä kiinnostuksen kasvusta, mutta tämä jäi lyhytaikaiseksi.

2) Yhtiötasolla ulkomaalaisomistus nousee tai laskee usein samantyyppisissä yhtiöissä samanaikaisesti. Nämä yhtiöt voivat olla saman toimialan yhtiöitä tai niillä on jokin muu yhteinen teema. Näiden teemojen perässä ulkomaalaiset sitten päätyvät myös suomalaisosakkeita myymään tai ostamaan. Vuonna 2011 ulkomaalaisomistus pääasiassa laski, joten teemat löytyvät myyntipuolelta. Jo keväästä alkaen ulkomaalaisomistus laski mm. syklisissä eli suhdanneherkissä yhtiöissä. Ajoittain ostokiinnostusta löytyi niihin suomalaisyhtiöihin, jotka toimivat Venäjällä ja suhdannevaihteluita paremmin kestävistä defensiivisemmistä yhtiöistä. Edelleen joulukuussa varovaisuus oli vallitseva teema.

3) Joissakin tapauksissa yhtiöissä löytyy pidempiä (3 kk tai yli) osto- tai myyntiputkia. Tällä hetkellä voimassa olevista putkista mainittakoon ulkomaalaisomistuksen nousut Huhtamäessä ja Elisassa. Vastaavasti ulkomaalaisomistus on laskenut pitkään mm. Cargotecissa, Konecranessa, Nokiassa ja Rautaruukissa. Konecranesin ulkomaalaisomistus on muuten laskenut 16 kuukautta putkeen!

Ulkomaalaissijoittajien paluu Suomen osakemarkkinoille olisi todennäköisesti positiivista kurssikehityksen kannalta. Toki kurssit voivat nousta myös silloin, kun ulkomaalaisomistus laskee. Näin kävi alkuvuonna 2009. Tuolloin talven ja kevään aikana ulkomaalaiset myivät urakalla Suomi-osakkeita. Ostopuolella olivat tuolloin kotitaloudet. Ajoitus meni suomalaisten osalta nappiin.

Toistuuko sama ilmiö myös tällä kertaa? Ainakin kehitys näyttää samantyyppiseltä. Kurssitasot ovat monissa osakkeissa lähellä edellisen kriisin pohjatasoja ja myyntipuolella ovat olleet jälleen ulkomaalaiset. Eurooppalaisten ja suomalaisten osakkeiden hyljeksinnässä voi käydä vielä niinkin, että arvostuserot amerikkalaisten ja eurooppalaisten osakkeiden välillä venähtävät ”liian suureksi”. Samanaikainen euron heikentyminen lisää jenkkisijoittajan ostovoimaa eurooppalaisten osakkeiden suhteen.

***
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin kumppaniblogissa perjantaina 13.1.2012.

• Pääomatuloista maksettava veroprosentti nousee 28 prosentista 30 prosenttiin. Uutuutena myös 50 000 euroa ylittävien pääomatulojen korkeampi, 32 prosentin vero.
• Asuntolainan korkokulujen vähennysoikeus pienenee asteittain eikä niitä voi enää vähentää kokonaan. Vuonna 2012 korkokuluista on vähennyskelpoista 85 prosenttia.
• Autoilu, alkoholin juominen, lehtien tilaaminen ja karkinsyönti kallistuvat, kun niiden verotusta kiristetään.
• Isompien perintöjen ja lahjojen verotus kiristyy, kun lähisukulaiset joutuvat maksamaan 200 000 euron ylittävästä perinnön tai lahjan osasta 3 prosenttia aikaisempaa korkeampaa veroa.
• Kotitalousvähennystä nipistetään, vähennyksen enimmäismäärä laskee 2000 euroon ja vähennettävissä oleva osa pienenee.

Talouden tukisukka on tiukkana vuonna 2012. Aloita verosuunnittelu jo heti tammikuussa!

Tipattoman tammikuun ja karkkilakon aloittaminen on siis tehty meille helpommaksi, ainakin jos asiaa tarkastelee rahan kannalta.  Jos oma siivousinto ei kuitenkaan kasva, kannattaa ulkopuolisilta ostettavat siivoukset ja remontit suunnitella ja tilata hyvissä ajoin ennen vuoden loppua.

Vuoden verosuunnittelu kannattaa aloittaa viimeistään tammikuussa ja perintösuunnittelukin silloin, kun on vielä elossa. Verosuunnittelussa voi hyödyntää asiantuntijoita, esim. Veronmaksajain Keskusliiton nettisivuja ja Taloustaito-lehteä. Verottajan tukisukan kasvanutta painetta voi kompensoida myös hyödyntämällä alennuksia, jotka Tapiola antaa pankki- ja sijoituspalvelujen maksuista yhteistyökumppaninsa Veronmaksajain Keskusliiton jäsenille.

Tukevaa vuotta 2012!

Outi

PS. Jos eksyit tähän artikkeliin niiden kankaisten tukisukkien toivossa, internetin ihmemaailmasta löytyi tällainenkin opetusvideo.

TOP10-kori muodostuu osakkeista, joiden osinkotuotto-odotus on korkein. Helmikuun lopussa nähdään, miten kävi.

Bloggasin viimeksi osinko-osakkeiden valinnasta. Katsotaan tällä kertaa tarkemmin tuottoja.

Osinko-osakkeiden antamaa tuottoa on tutkittu laajasti akateemisessa tutkimuksessa, ja johtopäätös on ollut, että hyvien osinko-osakkeiden tuotot ovat pitkällä aikavälillä ylittäneet markkinoiden keskimääräisen tuoton. Tämä lienee useimmille tuttua.

Siirrytään seuraavaksi lähemmäs meitä eli Helsingin pörssiin. Ja siirrytään samalla myös ”aikahorisontilla” lähemmäs eli tutkitaan, miten osinko-osakkeet ovat tuottaneet lyhyellä aikavälillä ennen osinkojen irtoamista.

Menetelmä
Jaoimme markkina-arvoltaan 50 suurinta suomalaisyhtiötä viiteen koriin odotetun osinkotuoton perusteella. Ensimmäiseen koriin (10 osaketta) valittiin ne osakkeet, joiden osinkotuotto oli kunkin vuoden marraskuun osinkoennusteella ja kurssitasolla laskettuna korkein. Toisen koriin poimittiin seuraavat 10 osaketta jne.

Osakekorien tuotto laskettiin marraskuun alkupuolelta (10.11.) helmikuun loppuun. Ajanjakso valittiin siten, että yhtiöiden kunkin vuoden 3Q-osavuosikatsaukset oli julkistettu ja analyytikoiden ”viimeisin” osinkoennuste oli näin päivitetty ennen tilinpäätöstä ja sen yhteydessä julkistettua osinkoehdotusta. Ajanjakson loppu (helmikuun viimeinen päivä) taas valittiin siten, että se oli ennen maaliskuussa alkavia yhtiökokouksia ja osinkojen maksua. Halusimme siis arvioida osinko-osakkeiden kehitystä ennen osinkojen maksua.

Tulokset
Parhaiten pärjäsi korkeimman osinkotuoton kori. Kymmenen vuoden keskiarvo antoi näiden osakkeiden tuotoksi vajaan kolmen kuukauden ajanjaksolla 7,4 %. Tämän osakekorin odotettu osinkotuotto oli 6,6 %. Seuraavan korin osinko-odotus oli 4,7 % ja tämä kori tuotti keskimäärin 3,7 %. Heikoimmin tuotti matalimman osinko-odotuksen kori (1,5 %). Korien osakkeet vaihtelivat vuosittain.

Hyvää ja kasvavaa osinkoa maksavat osakkeet ovat mielenkiintoisia pidemmän aikavälin sijoittajalle, mutta myös lyhyemmän aikavälin sijoittajalle. Tämän hetken TOP 10 -korin muodostavat Sanoma, Orion, Elisa, Alma Media, Ahlstrom, UPM-Kymmene, TeliaSonera, Sampo, Fortum ja Tieto. Kori muodostuu siis osakkeista, joiden osinkotuotto-odotus on korkein, ja muita kriteereitä korin muodostamisessa ei ole käytetty.  Katsotaan sitten helmikuun lopussa, miten tällä kertaa kävi!

Toivotan kaikille tuottoisaa vuotta 2012!

***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin kumppaniblogissa 30.12.2011.

Vuosi 2012 näyttää, miten viisaasti pankit käyttävät EKP:lta lainaamansa miljardit.

Kun kirjoitan tätä vuoden viimeistä blogitekstiä juuri ennen joulua, yhteensä 523 eurooppalaista pankkia on käyttänyt hyväkseen Euroopan keskuspankin antamaa mahdollisuutta lainata kolmevuotista rahaa. Keskimäärin pankit ovat lainanneet noin miljardin per pankki, yhteensä 489 miljardia. Mihin raha käytetään? Neljä suuntaa on tarjolla:

• Nykyiset EKP:n antamat lainat korvataan pitkäaikaisemmalla lainalla.
• Pankeilla erääntyy ensi vuonna velkakirjoja noin 700 miljardin edestä, joten on elintärkeää varmistaa uudelleenrahoitus. Erääntyvät velkakirjat ovat tyypillisesti vakuudettomina, ja EKP vaatii vakuuksia. Vakuuksista tuskin tulee pullonkaula, koska EKP:n tahto on rahan ulkona pysyminen talouden elvyttämiseksi, ja vakuudeksi annettavaa riittää.
• Lainaa annetaan yrityksille ja yksityisille. Keskuspankit, pankit ja poliitikot toivovat lainanoton käynnistävän investointivetoisen talouskasvun. Yritykset ja kotitaloudet olettavat valtioiden tekevän veronkorotuksia ja menoleikkauksia. Tarjontaa rahasta on, kysyntää ei välttämättä yhtä paljon.
• Pankit ostavat lähinnä oman kotimaan valtion obligaatioita, joista saa oleellisesti lainanottoa korkeamman koron. Jos vielä pääomat saadaan takaisin, niin hyvin meni.

Lisäaikaa ostamassa
Miten nämä suunnat painottuvat? Oman rahoituksen varmistaminen on varmaan ykkösasia, koska moni mannereurooppalainen pankki ei saa riittävän edullista rahaa markkinoilta. Yritykset ja kotitaloudet tuskin kysyvät paljoakaan lainaa, vaikka tarjontaa on. Valtion obligaatioitakin varmaan ostetaan. Sen verran pankit ovat polttaneet sormiaan että painotus lienee alta kolmen vuoden obligaatioissa, jotta erääntyminen tapahtuu, ennen kuin EKP haluaa lainan takaisin.

Näin ollen EKP:n tempauksen seurauksena alta kolmen vuoden valtion korot laskevat, ainakin hetkellisesti. Mikään ratkaisu kriisiin tämä ei ole. Ratkaisu vaatii, että ulkona oleva valtioiden lainakanta kääntyy laskuun. Tulkinta on siis se, että tällä ostettiin vain lisäaikaa varsinaisen ongelman ratkaisemiseksi.

***

Vuoden viimeisessä blogissa haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää kaikkia lukijoitamme aktiivisuudesta ja hyvistä kommenteista. Bloggauksen suuri vapaus on tulokulman valitseminen, ja usein juuri kommentit ovat avartaneet aiheen käsittelyä. Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille Sijoitustalouden lukijoille koko bloggaajakaartimme puolesta!

Shanghain asuntojen hinnat hipovat pilviä.

Onko Aasiassa kiinteistökupla, puhkeaako se ja vaikuttaako se omiin sijoituspäätöksiin?

Salkunhoitajakaverini toi kuulumisia Shanghaista: tunnin junamatkan päässä keskustasta noin 50 neliön asunnon hinta oli 120 000 euroa, mikä vastaa yli 20 vuosipalkkaa. Asuntojen hinnat ovat historiallisesti olleet 5-7 kertaa vuosipalkan verran. Hintojen nousu on ollut voimakkainta viime vuosina, ja tarina on samankaltainen lähimaissa. Wall Street Journalissa (16.-18.12.2011) Polly Hui kertoo, että hinnat ovat nousseet vuodesta 2009 noin 70 % myös Hongkongissa ja Singaporessa.

Syyt hinnannousun takana
Ensimmäinen syy näyttää olevan olematon sosiaaliturva. Kulutusmahdollisuuksista huolimatta on pakko säästää vanhuuden varalle. Toinen syy näyttää olevan nopeasti kasvanut harmaa rahoitusmarkkina. Niin yksityishenkilöt kuin rakentajat ovat toimineet velaksi. Kolmas syy on kateus ja ahneus. Hinnannousu synnytti lisää intoa sijoittaa, ja vakuusarvo mahdollisti suuremmat lainat. Sijoitusinto on ollut niin suurta että viranomaiset ovat puuttuneet peliin.  Nykyisin saa omistaa vain yhden sijoitusasunnon per perhe. Neljäs syy korkeisiin hintoihin Kiinassa johtuu katupuheiden mukaan pitkästä yhden (poika)lapsen politiikasta. Koska tyttäriä on vähän suhteessa poikiin tyttöjen vanhemmat edellyttävät että pojalla pitää olla oma asunto jotta seurustelu voi jatkua.

Wall Street Journalin artikkelin mukaan hinnat ovat jo kääntyneet laskuun Pekingissä, Hongkongissa, Singaporessa ja Sydneyssä, Soul pitää vielä pintansa. Laskusta kertoo myös Kiinan tilastokeskus.  Marraskuun aikana hinnat ovat ensimmäistä kertaa laskeneet. Tilastokeskus taitaa tosin palvella pikemmin tiedon antajaa kuin käyttäjää. Kiinan valtio haluaa varmaan, jos mahdollista, pitää hintakehityksen näpeissään.

Salkunhoitajan johtopäätökset
Sekä rakennusvolyymi että hinnannousu on ollut niin suurta, että tässä on eväitä kunnon korjausliikkeelle. Mitä johtopäätöksiä salkunhoidon kannalta on tehtävä? Heittäisin seuraavat:

• Rakennusliitännäisten raaka-aineiden, kuten rautamalmin ja sementin, hinnat pysyvät alhaalla
• Ei kiirettä hakea yuan-määräisiä sijoituksia
• Ei kiirettä Aasian osakemarkkinoille
• Kehittyvien maiden korkosijoitukset mielenkiintoisia
• Taala vahvistuu

Ehkä tärkeintä on vaikutus kuluttajapsykologiaan. Jos kupla puhkeaa, myös länsimainen kuluttaja pitää lompakostaan kiinni. Kansantuote laskee jonkun verran, minkä vanavedessä länsiosakkeissa voi tarjoutua hyviä ostomahdollisuuksia!

***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 23.12.2011.

Ilotulitukset käynnistävät pian vuoden 2012, vaan taloustilanteeseen harva suhtautuu räiskyvän positiivisella mielellä.

Finanssielämän voimamies Nalle sanoi viime viikolla, että eurokriisin suurin uutinen on, ettei mitään tule tapahtumaan. Tämä lienee oikea analyysi, sillä talouden tervehdyttäviin taikatemppuihin ei keskuspankki eivätkä poliitikot pysty. Hyvässä tilanteessa poliitikot saavat hiljalleen budjettivyötä kireämmälle ja keskuspankki liruttaa inflaatiota velkojen mädättämiseksi.

Vuosi 2012 on liian aikaista talouspositiivisuudelle. Lama on vääjäämätön seuraus yritysten käpertymisestä suojausasentoon riskien ja epävarmuuden kasvaessa. Yksittäisiä riskejä on liikaa, että niitä jaksaisi enää luetella, mutta toki epäkuntoiset pankit ja kiristyvä verotus ovat yritystoiminnalle esteitä. Keskuspankki onneksi tukee pankkeja halvalla lainalla, jolla pankit voivat ostaa melkein turvallisia valtiolainoja hyvällä korolla!

Yksittäisen yrityksen kannalta käpertyminen suojausasentoon on toiminut erittäin hyvin. Vaikka kysyntä on ollut heikohkoa useille yrityksille, tulokset ja kannattavuus ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvinä. Tiukat kustannusohjelmat, minimoidut varastot ja karsitut investoinnit ovat kannatelleet marginaaleja. Lisäksi ennakoitu heikkous on pienentänyt tarjontaa, eikä hintoja dumppaaviin varastomyynteihin ole ollut tarvetta.

Yritysten onnistunut mukautuminen näivettyvään talouteen lisää osakesijoitusten mielekkyyttä, varsinkin kun osakehinnat ovat jo pääosin alhaalla. Pidempään kestävä yritysten varovaisuus kuristaa kuitenkin taloutta. 2012 suuri uhka on, että yritykset joutuvat irtisanomaan voimakkaasti, koska muut keinot heikkenevän myynnin paikkaamisen on jo käytetty.

Euroalueen ongelmat voisi ratkaista kasvua tuova laajentuminen. Kenraali Kimin kaaduttua Pohjois-Korea voitaisiin hyvin liittää Euroopan Unioniin ja euroalueeseen. Pohjois-Korea tarjoaisi edullista, ahkeraa työvoimaa ja huikean joukon kuluttajapotentiaalia. Maa on lisäksi lähes velaton eikä asuntokuplaa kai ole. Sijoituskohteita etsisin kuitenkin vielä tylsistä, läntisemmistä osingonmaksajista