Tapiola

Liputtaako valuuttamarkkinoilla Norjan kruunun puolesta?

Ystäväni kommentoi toissaviikkoista blogiani, jossa pohdin euron ostovoiman hyödyntämistä sijoittamalla aliarvostettuihin valuuttoihin. Häntä ei niinkään kiinnostanut valuuttashoppailu. Hän haki turvasatamaa siltä varalta, että euron arvo heikkenee tai valuutta lähtee murenemaan. Jäimme pohtimaan, mitkä valuutat täyttäisivät vakaan valuutan kriteerit.

Kriteereiksi otettiin seuraavat:

• valuutan vaihtokelpoisuus
• vakaa poliittinen tilanne
• riittävän tasapainoinen tai ylijäämäinen vaihtotase
• hallittu valtion velkatilanne

Lyhyen pohdinnan jälkeen valittiin kolme taala ja kaksi kruunua: 

• Singaporen taala
• Australian taala
• Kanadan taala
• Ruotsin kruunu
• Norjan kruunu

Ostovoimalla mitattuna Norjan kruunu ja Australian taala ovat jonkun verran kalliita, muut suurin piirtein euron tasolla. 

Valuuttojen valinnan jälkeen pitäisi löytää ko. maissa olevat vakaat pankit ja avata sinne tilit. Ellei kontakteja ole ennestään, helpointa on internetin kautta katsoa luottoluokitusta ja tehdä valinnat siltä pohjalta. Seuraava vaihe on työläämpi, koska tilinavaus on tehtävä paikan päällä. Helpompi vaihtoehto on avata valuuttatilit kotimaisessa pankissa, mutta siinä huono puoli on se, että korko on lähes aina olematon kohdemaan pankkien korkotasoon verrattuna. Sijoitettavat summat ratkaisevat, kannattaako lentolippujen ostaminen. 

Vai kannattaisiko valuuttashoppailijan luottaa Australian taalaan?

Usein unohtuvat kuitenkin valuuttakaupan kulut. Osakekaupankäyntiin valuuttatilien pyörittäminen on kallista lystiä. Valuutan ostaminen ja takaisinmyynti maksaa noin kaksi prosenttia, ellei pankkinsa kanssa saa sovittua tiukempia ehtoja. Ihan lyhytaikaiseksi osaksi sijoitustoimintaa valuuttatilihomma ei tästä syystä oikein toimi, pitkäaikaiseksi suojatoimenpiteeksi kylläkin! 

***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 9.12.2011. 

Tags: euro, euroalue, sijoittaminen, valuuttakauppa
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 1 kommentti »

Euroopan ulkopuoliset sijoittajat myyvät pois euromääräisiä sijoituksia. Mutta mitä tapahtuu saaduille euroille?

EKP:n tuoreet tilastot kertoivat, että Euroopan ulkopuoliset sijoittajat ovat kesän jälkeen myyneet euromääräisiä sijoituksia. Tarkemmin ei eritelty, onko kyse osake- vai korkosijoituksista. Kun ajattelemme Euroopan valtioiden ja pankkien ongelmia, todennäköistä on, että myynti on kohdistunut mannereurooppalaisten pankkien ja valtioiden velkapapereihin.

Uutisvirran huononeminen antaa aihetta uskoa, että myynnit jatkuvat. Warren Buffett antoi lisäpotkua toteamalla CNBC:n haastattelussa, että ”euro ei ehkä selviä kriisistään”. Myyntien taustalla lienee myös jenkkipankkien uusi säätely, joka supistaa pankkien mahdollisuuksia kaupankäyntiin omaan lukuun. Tätä kirjoittaessani Espanja joutui maksamaan kolmen kuukauden rahoituksesta ennätyskalliin viiden prosentin koron, mikä kuvaa omalta osaltaan sijoittajien alhaista kiinnostusta.

Mitä sijoittaja tekee euroillaan?
Sijoittajan kannalta ei yksinomaan ole kyse myyntien vaikutuksista eurooppalaiseen korkotasoon tai osakehintoihin. Kun Euroopan ulkopuolinen sijoittaja on myynyt sijoituksensa, seuraava kysymys on mitä tehdä saadulla euromääräisellä käteisellä. Pitääkö käteisen luottaen euron kurssiin? Jonkunlaisen vastauksen saa, kun katsoo suurten korkorahastotalojen toimintamalleja. Hyvin yleinen tapa tuntuu olevan suojata suurten valuuttojen korkosijoitukset. Tässä tapauksessa se merkitsee, että eurot menevät myyntiin.

Kuinka käy taalan turvasataman?
Pitääkö varainhoitajana varautua siihen, että epäusko euroa kohtaan näkyy valuuttamyyntinä, joka laskee euron arvoa? Todennäköisesti. Onko taala turvasatama? Lyhyellä aikavälillä vastaus on kyllä, mutta myös USA:n alijäämät ovat karmaisevat.

OECD:n ostovoimatilastot tarjoavat pitkän aikavälin suuntaviivoja siihen, mitä tehdä. Euroalueen ulkopuolella ongelmistaan huolimatta taala on ostovoimalla mitattuna noin 30 % alennusmyynnissä, kuten Etelä-Korean won. Alennusmyynti on vielä suurempi Turkin liirassa, peräti 60 %, lähes sama tilanne Puolan zlotyssa. Sijoittajien kiinnostus saattaa kääntyä Euroalueen ulkopuolella näihin suuntiin.

Euroalueen sisällä katse siirtyy maihin, joissa hinnat ovat oleellisesti Suomea alhaisemmalla tasolla, läheisyydestään johtuen ennen kaikkea Viroon. Sen hintatasossa on noin 40 % alennusmyynti verrattuna Suomeen. Yhteisenä nimittäjänä on käyttää euron erittäin hyvää ostovoimaa niin kauan kuin sitä on tarjolla!

***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 25.11.2011.

Tags: euro, euroalue, sijoittaminen, talouskriisi
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 1 kommentti »

Huonot uutiset Euroopan valtioiden ja pankkien osalta ovat jatkuneet. Ekonomistimme Timo Vesala ennakoi katsauksessaan Euroopan taantuman olevan jo todennäköinen. Eurooppa näyttää olevan se heikoin lenkki maailmantaloudessa. Miten Euroopan aseman ja kasvun heikentymiseen pitkälläkin aikajaksolla pitäisi sijoittajana varautua?

Heikentyminen näkyy ensinnäkin euron kurssin heikentymisessä mm. suhteessa USA:n dollariin. Suoraviivaisin tapa on varmistaa, etteivät kaikki sijoitukset ole euromääräisiä. Euron kohtalon arviointi on vaikeaa, mutta riskien pienentämisen kannalta hajauttaminen on perusteltua.

Euron heikentymisellä suhteessa dollariin sen sijaan näyttäisi olevan historiallisesti merkittävämpi kurssivaikutus ainoastaan metsäosakkeissa. Euron heikentyessä suhteessa dollariin metsäosakkeet ovat nousseet suhteessa markkinaan.

Suomalaisiin yhtiöihin sijoittamisen kannalta on hyvä muistuttaa yhtiöiden liikevaihdon jakaumasta. Minkä maan teollisuuden kasvu ja kuluttajien ostovoiman kehittyminen vaikuttavat yhtiön kassavirtoihin? Myönnän, että tarina kehittyvien markkinoiden kasvusta hyötyvien yhtiöiden osalta on vanha. Nyt Euroopan velkataakan myötä siihen on kuitenkin tullut vahvemmin mukaan toinen ulottuvuus. Sijoittajan kassaviran turvaamisen kannalta sijoitus yhtiöön, joka saa tuloja Euroopan (euroalueen) ulkopuolelta kuulostaa houkuttelevalta sekä tuotto- että riskimielessä. Vielä parempaa jos kassavirtaa saadaan kehittyviltä markkinoilta, vaikka globaalin talouden hidastuminen vaikuttaa toki sinnekin.

Helsingin pörssin suuryhtiöt kuuluvat tässä suhteessa Euroopan parhaimmistoon. Yhteenlaskettuna yli 40 prosenttia näiden yhtiöiden liikevaihdosta tulee kehittyviltä markkinoilta. Toimialajakauma on hyvin syklinen, mikä tietysti lisää tulos- ja kurssiheiluntaa talouden heilahteluiden myötä.

Riskitason säätämisen lisäksi sijoitusten ajallinen hajautus on varmasti näinä epävarmoina aikoina olennaista. Mikäli osakkeisiin sijoittaminen kurssilaskun jälkeenkin tuntuu liian riskiseltä, voi pääoman menettämisen riskin leikata pääomaturvalla. Tapiola Pankki toi tällä viikolla myyntiin uuden indeksilainan, mikä sijoittaa OMX Helsinki 25–yhtiöihin. Tässä joukossa on runsaasti edellä kuvattuja euroalueen ulkopuolelle myyviä yhtiöitä. Myös ajallinen hajautus on huomioitu indeksilainan rakenteessa.

Kirjoitus on julkaistu Arvopaperin kumppaniblogissa 7.10.

Tags: euro, sijoittaminen, taantuma
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | Ei kommentteja »

Euro on heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana noin 20 prosenttia dollaria vastaan. Samaan aikaan ennustelaitokset ovat kilvan korjanneet arvioitaan euron arvosta alaspäin ja keskustelu euron tulevaisuudesta on kiihtynyt. Kuinka alas euro voi perustellusti vajota?

Kysymys ei ole lainkaan yhdentekevä Suomen talouden, asuntovelallisen, sijoittajan, vientiyrityksen tai kotitalouden näkökulmasta. Hyödyt ja haitat jakaantuvat epätasaisesti talouden eri toimijoiden kesken.

Heikompi euro on pidemmällä aikavälillä hyvä uutinen vientiteollisuudelle ja osakesijoittajille, mutta huono uutinen velallisille, tuontitavaroita hankkiville tai valtionlainoihin sijoittaville.

Euron tasapainokurssi antaa kiinnepisteen, jonka ympärillä valuutat liikkuvat pidempiaikaisissa sykleissä. Euro on ollut jo useita vuosia yliarvostettu dollaria vastaan ja euron ”oikea arvo” ostovoimapariteetilla mitattuna on 1,15 dollaria vastaan. Tämä arvo toteuttaisi myös euroalueen trendikasvun pidemmällä aikavälillä.

Valuuttojen yliarvostukset ovat historiassa purkautuneet joko nimellisen valuuttakurssin heikkenemisen ja/tai kyseisen maan kilpailijamaita hitaamman inflaatiokehityksen kautta. On hyvä muistaa, että euron heikkenemisestä huolimatta se on edelleen yliarvostettu ja enemmän pitää tapahtua, ennen kuin pohjakosketus saavutetaan.

Valuuttojen perusteanalyysia hankaloittaa se, että markkinoiden luonteeseen kuuluu ylireagointi, jolloin välillä mennään liian ylös ja välillä taas liian alas. Nyt suunta on perustellusti alas ja heikkenemistä vauhdittavat euroalueen Yhdysvaltoja heikommat kasvunäkymät, joita Välimeren maiden velkakriisi on edelleen rapauttanut.

• Mikäli oletetaan optimistisesti, että Välimeren maat onnistuisivat poliittisesti viemään rankat säästökuurit läpi ja tekemään tarvittavat rakenteelliset uudistukset, euron arvo painuisi jonkin verran alle pariteettinsa.
• Mikäli oletetaan pessimistisesti, että talouksien tasapainottamisessa ei onnistuta, odotukset luottotappioista, uudesta pankkikriisistä ja rahaliiton hajoamisesta voisivat johtaa jopa 30 – 40 prosentin aliarvostukseen.

Sekä optimistisessa että pessimistisessä skenaariossa euron suunta on alaspäin, jonka seurauksena euron dollarikurssi painunee lähivuosina tasolle 0,7 – 0,9. Tällä tasolla euroalueen hintakilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla on kunnossa. Kun tähän lisätään vielä Etelä-Euroopan velkaongelmien hoito, on euroalue lähempänä Lissabonin sopimuksen tavoitteita kuin koskaan oman lyhyen historiansa aikana.

Mitä mieltä olet – kuinka alas euron arvo voi vajota dollaria vastaan?

Tags: euro, euroalue, ostovoimapariteetti, rahapolitiikka, talous, valuuttamarkkinat
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 4 kommenttia »