Tapiola

Alkuvuonna 2011 osakkeita pidettiin edullisina ja korkoja kalliina, mutta toisin päin kävi. Mitä sijoittajan pitäisi nähdä kristallipallossaan nyt?

Näin loppuvuonna sijoittajilla on luonteva hetki arvioida kuluvaa vuotta ja ensi vuoden näkymiä. Osakesijoittajalle vuosi on ollut pettymys, mutta yli 20-vuotisiin jenkkivaltionlainoihin sijoittaneelle vuosi on ollut erinomainen. Esimerkiksi vuoden alusta marraskuun 28. päivään pitkien jenkkilainojen ylituotto suomalaisosakkeisiin verrattuna on ollut lähes 60 prosenttiyksikköä. Alkuvuonna konsensus eli yleinen mielipide oli juuri päinvastainen: osakkeita pidettiin edullisina ja korkoja kalliina. Miten tässä nyt näin kävi?

Liiallinen optimismi
Ensimmäinen syy liittyy liian optimistisiin konsensusodotuksiin. Osa sijoittajista hyödyntää konsensusarvioita, vaikka ne ovat pääsääntöisesti aina väärässä. Osakesijoittajat ovat rakenteellisia optimisteja, jotka odottavat kurssien aina nousevan. Korkosijoittajat ovat puolestaan rakenteellisia pessimistejä, jotka odottavat korkojen aina nousevan. Näkemyksellisellä varainhoitajalla ei ole varaa rakenteelliseen optimismiin tai pessimismiin, vaan vallitsevaa hintatasoa täytyy jatkuvasti arvioida kriittisesti suhteessa näkymiin ja riskeihin.

Nopean vauhdin alamäki
Toinen syy liittyy näkymien odotettua nopeampaan heikkenemiseen. Alkuvuonna keskeisten teollisuusmaiden taantumaan ei juuri kukaan uskonut, mutta nyt sitä pidetään jo mahdollisena. Taantumassa osakkeiden halpuus tai korkojen kalleus on näennäistä.

Sijoittajien ylireagointi
Kolmas syy liittyy sijoittajien käyttäytymiseen. Sijoittajat ylireagoivat jatkuvasti uutisiin, jonka seurauksena pörssikurssit ja korot painuvat liian alas tai nousevat liian ylös. Lyhyellä aikavälillä tavanomaiset arvostusmittarit eivät kerro juuri mitään osakkeiden tai korkojen suunnasta, mutta pidemmällä aikavälillä ennustevoima kasvaa. Täydellistä arvostusmittaria tai ennustemallia ei ole olemassa, mikä korostaa riskienhallinnan roolia sijoitustoiminnassa.

Riskitekijöitä ilmassa
Neljäs syy liittyy sijoitusympäristön merkittäviin riskitekijöihin. Hajoaako euroalue, notkahtaako Yhdysvaltain talous tai puhkeaako Kiinan asuntokupla? Vastaukset näihin kysymyksiin määrittelevät osake- ja korkomarkkinoiden suunnan ensi vuonna.

Vaikka riskit ovatkin koholla, mielestäni nyt on parempi hetki pohtia osakesijoitusten kasvattamista kuin vuosi sitten, jolloin pörssikurssit eivät heijastaneet riittävästi heikkeneviä näkymiä ja riskejä.

Tags: näkemyksellisyys, osakkeet, sijoittaminen
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 1 kommentti »

Vaaniva, pelokas leijona on osuva symboli kuvaamaan sijoitusmarkkinoita tulevalla vuosikymmenellä.

Tiedotusvälineet ja sijoittajat tulkitsevat jatkuvasti päivittäisiä muutoksia rahoitusmarkkinoilla yksittäisten tapahtumien tai uutisten avulla. Sen sijaan sijoitusympäristön pidempikestoisten rakenteellisten muutosten analysointi jää usein pintapuoliseksi tai se sivuutetaan kokonaan. Millaisia keskeiset muutokset ovat ja mitä ne merkitsevät eri toimijoille?

Muutos 1: Hitaampi trendikasvu. Teollisuusmaiden pitkään jatkunut velkavetoinen kasvu on edennyt loppunäytökseen, jossa kotitaloudet ja valtiot joutuvat lähivuosina keskittymään velkojen takaisinmaksuun. Velkojen takaisinmaksu yhdessä väestön ikääntymisen kanssa johtaa hitaampaan trendikasvuun, jonka vaikutukset heijastuvat myös kehittyville markkinoille.

Muutos 2: Talouden perustekijöiden aikaisempaa suurempi vaihtelu. Pitkään jatkunut kansainvälisen talouden globalisaatiokehitys on johtanut siihen, että taloudet ovat entistä enemmän sidoksissa toisiinsa kasvaneen viennin kautta. Tämä näkyi konkreettisesti, kun teollisuusmaat ajautuivat samanaikaisesti taantumaan luottokriisin jälkimainingeissa.

Muutos 3: Korkea työttömyys. Hitaampi trendikasvu ja suurempi talouden perustekijöiden vaihtelu johtavat siihen, että jatkossa taantumat voivat ”yllättää” jo 3 – 5 vuoden välein. Lyhyet nousukaudet eivät ehdi korjaamaan työttömyyttä riittävästi, ja uuteen taantumaan ajaudutaan jo ennen kuin työttömyys on ehtinyt palautua luonnolliselle tasolle.

Millaisia haasteita eri toimijat kohtaavat?

FEDin tapaan kaksoismandaatilla toimiville keskuspankeille uusi ympäristö on haastava, koska koronnostoja on vaikea perustella korkean työttömyyden oloissa. Epätavanomaisiin keinoihin joudutaan myös turvautumaan jatkossa entistä useammin.

Poliittisille päättäjille näkymä on myös ongelmallinen. Finanssipolitiikan kiristysten ajoittaminen on entistä haastavampaa, koska elpyminen ei tunnu milloinkaan olevan kestävällä pohjalla. Lisäksi heikosti koulutetut työttömät ovat kiristysten myötä vaarassa syrjäytyä pysyvästi työmarkkinoilta.

Pitkäaikaisen osta-ja-pidä-sijoittajan haaste liittyy alhaiseen tuotto-odotukseen. Nykyinen kuplien ja luottokriisin jälkeinen ympäristö, jossa työttömyys pysyy korkealla ja taantumat tulevat tuplatiheydellä, johtaa siihen, että osakkeiden hinnat tuplaantuvat ja puoliintuvat ilman selvää suuntaa. Samaan aikaan nimelliskorot pysyvät edelleen historiallisen alhaisina.

Entä sitten mahdollisuudet?

Uusi toimintaympäristö tarjoaa toisaalta loistavia mahdollisuuksia niille, jotka kykenevät hyödyntämään taktista allokaatiota kurinalaisesti. En tarkoita tällä päiväkaupankäyntiä tai muita lyhytaikaisia hintaan perustuvia strategioita, vaan näkemyksellistä sijoittamista, jossa keskitytään sijoituskohteen arvoon eikä hintaan.

***

Sijoittajaslangissa härkä symboloi nousevia hintoja ja karhu laskevia hintoja. Sopivampi symboli kuvaamaan tulevaa vuosikymmentä voisi kuitenkin olla pelokas leijona, joka vaanii (~analysoi), hyökkää (~ylipainottaa) ja vetäytyy jälleen suojaan puolustamaan saalistaan (~voittojen kotiuttaminen).

Tags: allokaatio, finanssipolitiikka, näkemyksellisyys, talouden perustekijät, trendikasvu, työttömyys
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | Ei kommentteja »

Välittäjä auttaa sijoittajaa löytämään sopivan suunnan, kun maailmantalouden näkymät, korot, inflaatio, politiikka, kriisit ja yritysten tulosnäkymät muuttavat markkinatilannetta ripeästi.

Suomi on pullollaan osakevälittäjiä. Silti päätimme lähteä kisaan mukaan ja rakentaa Tapiolan näköisen toimijan, jonka palvelulupauksena on kantaaottava sijoitustutkimus ja asiakaspalvelu kaikissa pääomaluokissa eli kaikissa sijoitustuotteissa. Miksi ihmeessä?

Siksi, että sijoittajan maailma ei ole enää sama kuin 15 vuotta sitten. Kaikki vaikuttaa sijoittajan suhdannekelloon yhä nopeammin. Maailmantalouden näkymät, korot, inflaatio, politiikka, kriisit ja yritysten tulosnäkymät muuttavat markkinatilannetta ripeästi ja niin ollen peräänkuuluttavat nopeaa reagointia.

Mitä välittäjä sitten voi tehdä tällaisessa hektisessä tilanteessa? Välittäjän tehtävä on tuoda asiakkaalle lisäarvoa perustellun näkemyksen muodossa – laaja-alaisesti. Mielestäni pelkkä irrallinen yrityksen kassavirta-analyysi ja siihen perustuva mahdollinen osto-suositus ole juuri minkään arvoinen. Tämä pätee erityisesti, jos maailmankuva näyttää siltä, että osakkeissa tai kyseisessä toimialassa ei kannata olla kiinni ollenkaan juuri sillä hetkellä.

Omatoimisen sijoittajan mahdollisuudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti – jos vain tietää, mitä tekee! Esimerkiksi ETF-tuotteiden (pörssinoteeratut rahastot) avulla sijoittaja voi kustannustehokkaasti hajauttaa sijoituksiaan maailmanlaajuisesti. Riski on tuntuvasti alhaisempi verrattuna siihen, että poimisi yksittäisiä yhtiötä maailmalta salkkuunsa. Samalla pääsee myös kiinni sellaiseen riskiin, joka puuttuu kokonaan tai osittain esimerkiksi Helsingin suppeahkosta pörssistä. Sijoittajan tehtäväksi jää valita itselleen sopiva tapa käyttää hyväksi näitä tuotteita – olkoonpa kyseessä salkun ydinstrategia tai vaikkapa sitten lisähajautus.

Mistä lähteä liikkeelle? Suosittelen lämpimästi tutustumista ETF – sijoittamisen yleisavain -nimiseen oppaaseen, jonka sijoitustutkimuksemme on laatinut apuvälineeksi. Sen avulla voi perehtyä tuotteisiin ja toteuttaa kaikki keskeisimmät sijoitusstrategiat.

Hyvä välityspalvelu, aivan kuten varainhoitopalvelukin tai mikä tahansa hyvä asiakaspalvelu, lähtee asiakkaan tuntemisesta eli selkokielellä mm. asiakkaan varallisuusaseman, sijoitustavoitteiden ja riskinottohalukkuuden  ymmärtämisestä. Varainhoitopalvelun näkökulmasta kiinnostavaa lisälukemista on Tom Liljeströmin tuore Arvopaperi-bloggaus, jossa hän pohdiskelee eri lähestymistapoja riskitason säätelyyn.

Loppu onkin sijoittajalle sopivan tuotevalikoiman ja sitä tukevan sijoitustutkimuksen yhteispeliä, jossa lopullinen päätösvalta sijoituskohteiden valinnasta pysyy aina sijoittajalla. Tarjolla on toki liuta palveluntarjoajia, joiden kautta voi sijoittaa suoraan ja reaaliaikaisesti ilman mitään asiakaskohtaisia erityspiirteitä. Näillekin palveluille on paikkansa, mutta liikaa ei pidä automatisoidusta massapalvelusta maksaa.

Itse palveluntarjoana ihmettelen, että palvelupuolella ei ole tapahtunut paljoakaan 15 vuoteen, kun taas tuotteet ovat kehittyneet roimasti. Tuotetaan edelleen pääosin irrallista osakesijoittamista tukevaa analyysiä, ja muissa sijoitustuotteissa ei sitten palvellakaan, ainakaan samalta luukulta. Mielestäni säänkestävä salkku ja menestyksellinen sijoitustoiminta tarvitsevat kyllä aika tavalla laadukkaammat rakennuspalikat.

Tags: ETF, näkemyksellisyys, osakevälitys, osakkeet
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 4 kommenttia »

Salkunhoitajalla omat intressit mielessä?

Pari viikkoa sitten Kauppalehdessä kerrottiin kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan ne rahastot, joihin salkunhoitaja oli itse sijoittanut, menestyivät tuottovertailussa paremmin kuin ne, joissa salkunhoitajalla ei ollut omia taloudellisia intressejä. Artikkelista ei käynyt ilmi, minkälaisia rahastoja tutkimuksen kohteena oli ollut, mutta perusolettamus oli kuitenkin se, että rahastonhoitajan työn laatu riippuisi lähtökohtaisesti hänen omista taloudellisista intresseistään.

Äkkikuulemalta suorastaan pelottava ajatus! Sen mukaanhan kyseinen ammattikunta viis veisaa työn laadusta – paitsi jos hyötyy siitä itse. Samalta voisi kuulostaa tilanne, että terveyskeskuslääkärin työn laatu paranisi vasta illalla, kun alkaisi oma yksityisvastaanotto. Tämäkin olettamus voisi tuntua pelottavalta – ainakin niistä, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin.

Toinen silmiinpistävä kohta lehdessä oli väitetty yleinen uskomus, että rahastonhoitaja pelaa asiakkaiden varoilla, ottaa huikeita riskejä vain ns. tulospalkan toivossa – tyyliin ”all or nothing” siis. Vaikka tämänlaatuistakin toimintaa saattaa alalta löytyä, on aika vaikea uskoa, että ammattimaisessa rahastovarainhoidossa tällä mallilla pystyttäisiin jatkamaan kovinkaan pitkään. Uutiset holtittomasta riskinotosta ovat yleensä koskettaneet lähinnä pankkien omaan lukuun tehtävää ns. proprietary trading -toimintaa tai riskipitoisimpia ns. Hedge Fundeja.

Normaalissa sijoitusrahastotoiminnassa holtiton riskinotto karkottaisi nopeasti rahastoasiakkaat, jolloin myös hoidettavat rahastopääomat katoaisivat. Lisäksi kyseisellä mallilla olisi vaikea kerätä uutta pääomaa, sillä tässä suhteessa sijoittajien muisti ei ole niin lyhyt.

Rahastonhoitajan työ on ennen kaikkea tiimityötä. Yksinpeluri ei pärjää pitkälle.

Artikkelissa oli havaittavissa jonkinasteinen epäluulo varainhoitajien ammattikuntaa kohtaan. Ala voisi tietenkin katsoa peiliin ja vähintäänkin lisätä avoimuutta! Kuitenkin: itse yli 20 alalla toimineena, ko. palveluja ostaneena ja niitä myyvänä, en ole törmännyt artikkelissa kuvattuun holtittomaan riskinottoon. Toki huonoja ja hyviä rahastonhoitajia on kohdalle sattunut, mutta ns. gambling -mentaliteettia ei ole ilmennyt. Niin ikään en ole tavannut rahastonhoitajaa, jonka työn laatu riippuisi omasta taloudellisesta intressistä rahastoon. Enkä ole myöskään havainnut rahastonhoitajien toiminnassa käyttäytymistä, jota ohjaisi lyhyen aikavälin ajattelu bonuspalkkoineen.

Pelkkä raha olisi huono motiivi toiminnalle, sillä rahastonhoitajan työ on ennen kaikkea tiimityötä. Yksittäisen tuotteen sijaan on ajateltava kokonaisuutta, sillä pitkällä aikavälillä ei olisi kenenkään etu, jos rahastoyhtiön tuotteissa olisi vain yksi tai kaksi menestyksekästä rahastoa – muiden jäädessä taka-alalle.

Omien kokemusteni mukaan alalla korostuu vahva usko ja ylpeys omaan ammattitaitoon ja palveluihin. Voimakkain motiivi lienee voittamisen tahto: voittaa vertailuindeksi, mutta ennen kaikkea voittaa kilpailijat – ja voittaa puolelleen paljon tyytyväisiä asiakkaita.

Tags: asiakaspalvelu, näkemyksellisyys, sijoittaminen
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 1 kommentti »

Mistä tuottoa, kun riskitönkin tuotto meni? Kannattaako suunnata katse riskisempiin pääomaluokkiin, kuten osakkeisiin?

Maailma on jakautunut kahtia kasvuodotusten suhteen: kehittyvissä talouksissa kasvu on ripeää, kun taas läntisissä teollisuusmaissa kasvunäkymät ovat taas vaisummat.

Toinen sijoittajan kannalta merkittävä asia liittyy riskittöminä pidettyihin valtiolainoihin. Näiden korot ovat painuneet poikkeuksellisen matalalle tasolle. Talouskasvun heikkous läntisissä teollisuusmaissa ja keskuspankkien löysä rahapolitiikka ovat johtaneet tilanteeseen, jossa riskitön tuotto on ”hävinnyt”. Tilalle on tullut riski. Mikäli korot jossakin vaiheessa lähtisivät nousuun, olisi se myrkkyä näihin velkakirjoihin sijoittaneille.

Arvopaperin, kuten osakkeen, arvo määräytyy tulevaisuuden kassavirtojen ja sijoittajan tuottovaatimuksen perusteella. Tuottovaatimus puolestaan muodostuu kahdesta tekijästä: riskittömästä korosta ja riskilisästä eli -preemiosta. Riskipreemio on se lisätuotto, jonka sijoittaja haluaa tehdessään sijoituksen riskisempään sijoituskohteeseen – kuten osakkeisiin. Jos odotukset kassavirroista paranevat, arvopaperin hinta nousee. Hinta nousee myös, jos tuottovaatimus laskee.

Mistä siis tuottoa, kun riskitönkin tuotto meni?

Looginen vastaus on: riskisemmistä pääomaluokista, kuten osakkeista! Elvytyksen tarkoitushan on tehdä riskisemmistä sijoituskohteista houkuttelevampia sijoituskohteita riskittömään verrattuna. Näin on tapahtunut. Kurssinousun jälkeenkin osakkeet ovat edelleen edullisesti hinnoiteltuja suhteessa korkotasoon. Riittääkö elvytys ja matalat korot talouskasvun kiihtymiseen läntisissä teollisuusmaissa? Se jää nähtäväksi.

Sijoitusteemoja löytyy sekä kasvuteeman että alhaisen riskittömän koron kautta seuraavasti:

• Osakesijoittajan kannalta mielenkiintoisia kohteita löytyy kasvuteeman alta kehittyvistä maista suoraan. Toinen vaihtoehto ovat ne suomalaisyhtiöt, joille kehittyvät taloudet tarjoavat hyviä kasvu­mahdollisuuksia. Tällaisia yhtiöitä löytyy mm. konepajoista sekä kulutustavarayhtiöistä.
• Poikkeuksellisen alhainen korkotaso puolestaan tekee mielenkiintoiseksi mm. yritykset, joiden osinkotuotto on korkea ja joiden liiketoiminta on suhteellisen vakaata. Näitä yhtiöitä löytyy runsaasti puolestaan defensiivisemmiltä toimialoilta, esimerkiksi operaattoreista. Matalat korot ohjaavat sijoituksia myös muihin korkeamman tuoton kohteisiin, kuten kiinteistösijoituksiin ja yrityslainoihin.

Tags: näkemyksellisyys, osakkeet, sijoittaminen
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 3 kommenttia »

Kriisien jälkeisessä sijoitusmarkkinassa epävarmuus tulevasta on suurta.

Edellisessä blogikirjoituksessani otin kantaa näkemyksellisen sijoittamisen puolesta. Keskustelu jatkukoon! 

Sijoittajat ovat saaneet olla varpaillaan finanssikriisin jälkeen, kun selkeä  trendi on puuttunut ja markkinat ovat heilahdelleet voimakkaasti eri omaisuusluokissa. Alkuvuoden tuottoihin sijoittajat ja säästäjät voivat kaiketi olla tyytyväisiä, sillä osakkeet ovat tuottaneet markkinoista riippuen n. 8–25 prosenttia ja  myös korkosijoitukset ovat pärjänneet erinomaisesti. 

Tuottojen kuukausittainen vaihtelu on kuitenkin ollut erittäin voimakasta. Kriisien jälkeisessä sijoitusmarkkinassa, jossa epävarmuus tulevasta on suurta ja näkymät ovat heikot, markkinoiden (lue: sijoittajien) käyttäytyminen on usein erittäin lyhytnäköistä.  Hyviin ja huonoihin uutisiin reagoidaan voimakkaasti, mistä syystä pitkäjänteisen sijoittamisen periaatteet unohtuvat ja jättäydytään markkinoiden ja sentimentin vietäviksi. Tässä mielessä onkin hyvä korostaa näkemyksellisen sijoittamisen tarpeellisuutta. 

Näkemyksellisen varainhoitajan toivoisi tuovan rauhoittavan elementin varojen hoitoon,  pienentävän sijoitussalkun heiluntaa ja tuottavan selkeästi sijoituksellista lisäarvoa valitsemallaan strategialla. Vaan mistä sellaisen löytää? 

Jos yksittäisen sijoituskohteen valinta vaatii  pitkäjänteistä työtä, sama koskee myös varainhoitajan valintaa.  Historiallisen tuoton pohjalta tehtävä rahastovertailu ei ole riittävää, vaan on sukellettava syvemmälle sijoituskohteen eli tässä tapauksessa sijoitusrahaston toimintaan: 

1. Valitse omaisuusluokka, johon sijoitat.
Pelkkä pääluokka, (osakkeet, korkosijoitukset tms.)  ei riitä, vaan kannattaa määritellä hyvinkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti, mihin pääomaisuusluokkaan tai sen osaan aikoo sijoittaa. Seuraavat kysymykset ovat pohtimisen arvoisia: 

• Valitsenko maan, maanosan, toimialan, tyylin (=arvo-, kasvu vai yleisrahasto) perusteella?
• Onko kyseessä pieniin, keskisuuriin yhtiöihin vai suuriin yhtiöihin vai näiden yhdistelmiin sijoittava rahasto?
• Miten rahastossa on huomioitu valuuttariski?
• Jos valitsen korkorahaston, haluanko, että se voi sijoittaa riskipitoisiin yrityslainoihin vai valtioiden joukkolainoihin, juoksuajaltaan pitkiin vai lyhyisiin?
• Voiko kohteena olla spekulatiiviset, korkean riskin yrityslainat vai eksoottiset kehittyvien talouksien valtiolainat vai jotain näiden kaikkien väliltä?
• Tavoittelenko vakaata tuottokehitystä vai olenko valmis riskeeraamaan myös sijoittamani pääomat korkeamman tuoton toivossa?

Valitettavan usein piensijoittajan rahastovertailu jää sanomalehtien rahastovertailujen varaan: niissä vertailu pohjautuu puhtaasti tuottoon, ja vertailuryhmissä on mukana kirjava joukko sijoituksellisesti toisistaan merkittävästi poikkeavia rahastoja. Lopputuloksen kannalta on merkittävää, sijoittaako esim. USA:n osakemarkkinoille pieniin, keskisuuriin vai suuriin yhtiöihin, kasvuyhtiöihin, arvoyhtiöihin vai johonkin tiettyyn toimialaan, esim. teknologiayrityksiin. Jos taas vertailee pitkän koron rahastoja, eroa on siinä, sijoittaako rahasto yrityslainoihin euroalueella, globaalisti vai onko kyse euroalueen valtiolainoihin sijoittavasta rahastosta tai kehittyvien markkinoiden valtiolainarahastosta. 

Kunkin alaomaisuusluokan riskit eroavat merkittävästi toisistaan, eikä niitä näin voi vertailla keskenään. Lopputulokset ovat täysin erilaisia: sekä tuotoiltaan että riskeiltään. Saman päätöksen eteen joutuu myös indeksisijoittaja. Näkemystä on otettava, kun päättää, minkä indeksirahaston valitsee. 

2. Valitse sijoitusrahasto ja sen hoitaja.
Vaikka pelkkä sijoitusrahastojen keskinäinen tuottovertailu ei ole riittävää, toki historiallisesta menestyksestä saadaan käyttökelpoista tietoa päätöksenteon tueksi. 

• Millainen tuotto ja miten se on saavutettu?
  Eri toimijoiden tuottoja kannattaa vertailla keskenään eri ajanjaksoilla. Kannattaa katsoa, onko hyvä tuotto saavutettu yhtenä vuonna vai onko nähtävissä rahastonhoitajan menestystä myös pidemmällä aikavälillä. On tärkeä muistaa, että sijoittaminen on pitkäjänteistä toimintaa: olennaista on se,  onko kilpailijoita tai vertailuindeksiä parempaa menestystä saavutettu pitkällä aikavälillä. 
• Millainen on tuoton vaihtelu?
  On tärkeä myös huomioida, onko varainhoitajan menestyksessä nähtävissä rajuja poikkeamia vai onko tuotto tehty tasaisemmin. Tällä on tietynlainen ennustusarvo: kyseessä on toimijan tai rahaston riskiprofiili. Mitä korkeampi tuotonvaihtelu, sitä riskipitoisemmasta toiminnasta on kysymys.
• Millainen on kiertonopeus?
  Rahastokatsauksista selviää niin kutsuttu rahastojen kiertonopeus, joka kertoo salkunhoitajan sijoituksellisesta aktiviteetista. Korkea kiertonopeus kuvaa sitä, että todennäköisesti rahastonhoitajalla on lyhyt sijoitushorisontti ja kohteet vaihtuvat nopeasti. Tällöin voi hyvinkin kysyä, perustuuko salkunhoito aidolle näkemykselle vai vaikuttaako salkunhoitoon enemmän markkinoiden kulloinenkin tunnelma. Korkea kiertonopeus merkitsee myös korkeampia kustannuksia korkeampien kaupankäyntikulujen muodossa. Nämä kulut eivät usein ole nähtävissä rahastoesitteissä.
• Millainen rahastonhoitaja? 
  Kokemus ja ammattitaito ovat tärkeitä seikkoja, mutta samoin pysyvyys. Jos rahastonhoitajaa on vaihdettu usein, on arvioinnin tekeminen huomattavasti vaikeampaa. Tärkeä on myös vertailla rahastonhoitajien  sijoitusfilosofiaa eli sitä, miten rahastoa hoidetaan. Avainkysymyksiä: Mitkä ovat rahastonhoitajan toiminnan kulmakivet? Miten päätöksiä tehdään? Mihin tekijöihin rahastonhoitaja keskittyy ja minkä tekijöiden pohjalta osto- ja myyntipäätökset syntyvät?

3. Entä kustannukset?
Kustannuksilla on toki väliä, mutta kustannusvertailua tehtäessä hinta on vain yksi osa tarkastelua. Hintavertailuun kannattaa yhdistää myös rahaston sisällön tai rakenteen arviointi.  

Näkemyksellinen varainhoitaja katsoo pidemmälle ja tuo rauhoittavan elementin varojen hoitoon.

 Jos rahaston sisällön eri painot, toimialat tai suurimmat sijoitukset muistuttavat läheisesti vertailuindeksiään ja tästä näkemyksettömydestä peritään korkeat hoitokulut, rahastoehdokasta kannattaa vielä harkita. Tällainen rahasto on mitä todennäköisemmin luopunut aidon näkemyksen käytöstä ja pyrkii vain minimoimaan omat riskinsä ja varmistamaan ainakin palkkioiden keräämisen. 

Aidosta näkemyksellisestä toiminnasta ei tällöin voi puhua eikä  pikemminkin kaappi-indeksoinnista. Pitkällä aikavälillä korkeat hoitokulut rasittavat sijoituksellista menestystä, varsinkaan jos menestystä ei synny. 

Lopuksi…
Tietoa on helposti ja paljon saatavilla, mutta se edellyttää hieman vaivaa. Tärkeää on myös seurata omia valintojaan ja noudattaa omaa säästösuunnitelmaansa. Lisäksi hippusellinen kärsivällisyyttä on aina tarpeen! Peukalosääntönä olen itselläni pitänyt kolmea vuotta. Tässä ajassa yleensä rahastonhoitajan ”toiminnan luonne” paljastuu - sekä hyvässä että pahassa.  

Menestyksekkäitä päätöksiä!

Tags: näkemyksellisyys, sijoittaminen
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | Ei kommentteja »

Keskustelua näkemyksellistä sijoittamisesta tarvitaan.

Finanssimarkkinoiden rauhoituttua kevään Kreikka-farssin jälkeen  sijoittajat ovat voineet  pohtia asioita hieman pidemmällä sihdillä. Huolet eivät kuitenkaan ole väistyneet, vaan taivaanrantaan on noussut uusia synkkiä pilviä.

Kansanvallan ja markkinavoimien keväinen mittelö tuomittiin kansanvallan voitoksi, ainakin poliitikkojen mielestä, mutta sijoittajien usko keskuspankkien ja valiovarainministereiden niskalenkin pitävyyteen on alkanut jälleen horjua. Huolet orastavan taloukasvun jatkuvuudesta ovat loppukesän aikana selvästi kasvaneet.

Jos keväällä pelätiin euroalueen valtioiden kykyyn huolehtia velanmaksukysyvystään, nyt pelätään, että sijoittajien peräänkuuluttama kurinalainen talouspolitiikka vuorostaan tukehduttaa kasvun eväät. Tuntuukin, että me sijoittajat ajattelemme kulloinkin vain yhtä asiaa kerralla, mutta  unohdamme ne muut tekijät, joiden kyllä tiedämme olevan ongelmallisia  tai aiheuttavan mahdollisia ongelmia tulevaisuudessa.

Passiivisen sijoittamisen seireenilaulu
Rahastosijoittaja on sitten saanut kokea edellämainituista syistä sekä kurssinousun riemua että kurssilaskun tuomaa ahdistusta. Sijoitusrahastojen hoitajilta toivotaan nykyisen kaltaisessa sijoitusympäristössä osaamista ja kykyä välttää epämiellyttävät hetket markkinoilla ja oikea-aikaista ajoitusta siirtää varat aina suojaan tarvittaessa. Mikäli rahastonhoitaja ei onnistu odotusten mukaisesti, pettymys on tietenkin suuri. Ehkä osin myös aiheesta. Siitähän rahastonhoitaja saa palkkionsa, että osaisi välttää markkinoiden karikot.

Pettynyt rahastosijoittaja kuuntelee sitten indeksirahastojen edustajien seireenilaulua, jossa todetaan fatalistisesti, ettei kukaan osaa ennustaa markkinoiden liikkeitä. Sijoitustutkimuksen  ei uskota tuovan ylimääräistä lisäarvoa sijoituskohteiden valinnassa, vaan kaikki saatavilla oleva informaatio on jo hinnoiteltu sijoituskohteiden markkinahintoihin.

Siksi kannattaisi tyytyä halvempiin  indeksirahastotuotteisiin, joissa sijoituskohteet on valittu puhtaasti markkina-arvon mukaan. Tällöin saa ainakin markkinoiden keskimääräisen tuoton miinus indeksirahaston hallinnointipalkkio, mutta ei ainakaan voi syyttää kuin itseään, mikäli odotukset eivät toteudutkaan.

Aktiivisen sijoittamisen todellinen merkitys
Passiivinen indeksipohjainen sijoitusmalli ei tietenkään poista pettymystä, jos markkinat kaikista toiveista huolimatta suuntaavat edelleen alaspäin. Olisiko tällöin aktiivisemmin hoidetuista vaihtoehdoista sittenkin pelastajaksi? Uskaltaisiko kuitenkin luottaa johonkin rahastonhoitajaan, joka ainakin yrittäisi katsoa hieman sijoituskohteiden perään ja pyrkisi välttämään pahimmat sudenkuopat ?

Keskeisin väärinkäsitys koskee tapaa hoitaa rahastoa tai sijoitussalkkua.

Ensinnäkin sanalla aktiivisuus ymmärretään usein sijoitusmarkkinoiden herkeämätöntä seurantaa ja kiihkeää kaupankäyntiä sijoituskohteilla sekä nopeita muutoksia rahaston koostuksessa. Passiivisten indeksirahastojen kannattajat kritisoivat näitä ns. ”aktiivisalkunhoitajia” siitä,  etteivät he kaikesta touhukkuudestaan huolimatta pysty voittamaan vertailuindeksiään. Tai jos voittavat, niin se on puhdasta sattumaa.

Menestystä kuitenkin arvioidaan usein melko lyhyen aikavälin perusteella. On täysin epärealistista kuvitella, että joku olisi keksinyt niin voittoisan sijoitusmallin, että pystyisi joka hetki, olkoon kuinka lyhyestä ajanjaksosta tahansa kysymys, voittamaan  markkinat.

Uskallan kuitenkin väittää, että koska markkinapainotteiset pörssi-indeksit eivät kuvaa  mitään täydellistä sijoitusmaailmaa, huolellisella ja analyttisella sijoittamisella on mahdollista lyödä sijoitusmarkkinoiden tarjoama keskimääräinen tuotto.

Tästähän on lukuisia esimerkkejä, eikä tarvitse kuin katsoa suomalaisten sijoitusrahastojen tuottohistoriaa.

Mitä on näkemyksellinen sijoittaminen?
Olisiko kuitenkin parempi puhuakin näkemyksellisestä sijoittamisesta ja siirtää hetkeksi vertailuindekseistä puhuminen syrjään? Salkun- ja rahastonhoitajalla on käytössään sijoitusuniversumi, josta poimia mielenkiintoisimmat ja houkuttelevimmat sijoituskohteet salkkuunsa. Miksi siis  tyytyisin vain seurantauniversumin suurimpiin yhtiöihin?

Suuri yhtiö (markkina-arvoltaan) ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi aina paras harkittavissa oleva sijoituskohde. Sijoittamalla suurimman osan varoistaan näihin markkina-arvoltaan suurimpiin kohteisiin salkunhoitajan salkku muistuttaa yhä enemmän sitä kirottua indeksiä. Tällöin pilkkanimi ”kaappi-indeksointi” on kyllä enemmän kuin ansaittu.

Jos ainoastaan tyytyy hienosäätämään sijoituskohteiden painoa salkussaan, kovin näkemyksellisestä sijoittamisesta tuskin kannattaa puhua. Voidaankin aivan aiheellisesti kysyä, mistä asiakas sitten maksaa. Puhdas markkinapainohin perustuva indeksirahasto on tällöin taatusti suositeltavampi vaihtoehto.

Näkemyksellisen salkunhoitajan toivoisi sen sijaan aidosti löytävän ne hetkellisesti aliarvostetut, mutta  tuottopotentiaaliltaan mielenkiintoiset kohteet välittämättä kuitenkaan niiden  painosta pörssi-indekseissä.  Saatavilla oleva informaatio ei aina välity tehokkaasti sijoituskohteiden hintoihin, jolloin syntyy mahdollisuuksia hankkia sijoituskohteita houkuttelevilla hinnoilla. On hyvä kuitenkin muistaa, että pelkkä edullisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että yhtiö olisi tällöin sopiva sijoituskohde. Yhtiö voi olla halpa syystä pitkänkin aikaa.

Toisaalta myös sijoituskohteen myyminen on perusteltua, kun sen arvoa voidaan pitää kohtuuttomana  kasvunäkymiinsä, -potentiaaliinsa tai esim. tasearvoonsa nähden. Sijoitusmarkkinoilla nähdäänkin usein tilanteita, joissa osakkeen (-keiden) kurssinousua ei voida enää perustella järkisyin.  Jättämällä sijoituksensa puhtaasti markkinaliikkeiden armoilla saattaa altistaa niiden arvon kehityksen kohtuuttoman pitkäksi aikaa epäsuotuisille markkinatilanteille. Tällöin näkemykselliselle ja perustellulle varainhoidolle olisikin kysyntää.

Mihin unohtuvat pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys?
Sijoituskohteen valinta on pitkäjänteistä työtä, joka edellyttää kärsivällisyyttä sekä varainhoitajalta että asiakkaalta. Hyvätkään sijoitukset ei realisoidu välittömästi tuottaviksi, vaikka markkinoiden tehokkuuteen uskoisi kuinka. Ja markkinat eivät ole tehokkaita, sillä muutenhan ns. markkina-anomalioita ei syntyisi.

Riskipitoinen sijoittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä – tämän me kaikki tiedämme. Miksi se  unohtuu useimmilta juuri sillä hetkellä, kun pörssisivustot avataan?

Tags: näkemyksellisyys, sijoittaminen
Artikkeli kategoriassa Aiheeton | 9 kommenttia »