Artikkelit avainsanalla ‘rahapolitiikka’
EKP yllätti jälleen
Jari Järvinen, apulaisjohtaja ja pääekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy - maaliskuu 7, 2011Euroopan keskuspankki (EKP) yllätti markkinat viime kokouksessaan (3.3) vihjaamalla, että ohjauskorko voisi nousta ensimmäisen kerran jo huhtikuussa. Markkinat odottivat koron nousevan vasta loppuvuonna.
Miksi markkinoiden odotukset olivat näin pielessä? Eivätkö markkinat osaa tulkita tilastoja, onko EKP:n viestintä epäselvää vai onko EKP tekemässä suuren luokan politiikkavirheen?
EKP:n pääjohtaja Trichet pitää mahdollisena, että ohjauskorkoja nostettaisiin jo huhtikuussa. (Kuvalähde: EKP:n pressikuvat)
Euroopan keskuspankki (EKP) yllätti markkinat viime kokouksessaan (3.3) vihjaamalla, että ohjauskorko voisi nousta ensimmäisen kerran jo huhtikuussa. Markkinat odottivat koron nousevan vasta loppuvuonna.
Miksi markkinoiden odotukset olivat näin pielessä? Eivätkö markkinat osaa tulkita tilastoja, onko EKP:n viestintä epäselvää vai onko EKP tekemässä suuren luokan politiikkavirheen?
Rahapolitiikan arviointia ja päätöksentekoa vaikeuttaa euroalueen talouksien elpymisen eritahtisuus: osa maista painii velkaongelmien kanssa, kun taas osa maista nauttii vahvasta suhdanteesta. Yhden ”oikean” koron löytäminen näin heterogeeniselle joukolle on käytännössä mahdotonta, ja tuloksena on aina kompromissi, joka ei sovi kenellekään. Nykyinen korko on liian alhainen Suomelle, mutta liian korkea Irlannille.
Toki toteutunut inflaatio ylittää tällä hetkellä keskuspankin ihanteellisena pitämän tason, mutta inflaatiopaineet tulevat kustannus- eivätkä kysyntäpuolelta. Joku voi ajatella, että inflaatio on inflaatiota riippumatta sen lähteestä ja se pitää aina nujertaa korkeammilla koroilla. Käytännössä koronnosto on kuitenkin väärä instrumentti kustannusinflaation hillinnässä, ja nykytilanteessa tilapäiset poikkeamat tavoitetasosta pitäisi sallia. Keskipitkän aikavälin hintavakaus ei ole vaarassa.
Millaisia riskejä EKP:n rahapolitiikan kiristyksiin nykytilanteessa liittyy? Mihin koronostot voivat johtaa kiristyvän finanssipolitiikan, korkean työttömyyden, yliarvostetun euron ja velkakriisin olosuhteissa? Vastaus on synkkä: kasvun odotettua voimakkaampaan hidastumiseen, kilpailukyvyn rapautumiseen, velkakriisin syvenemiseen, luottotappioiden kasvuun ja pahimmassa tapauksessa uuteen pankkikriisiin. Tämä vaarantaisi koko rahoitusjärjestelmän vakauden, josta EKP on myös vastuussa.
Mitä politiikan suunnanmuutos merkitsee sijoittajille? Riskitön korko on arvioitava uudelleen. Parin viime vuoden aikana alhaiset korot ovat kannustaneet riskinottoon, mutta nyt tilanne on muuttumassa. EKP on nyt liittymässä ensimmäisenä merkittävänä länsimaisena keskuspankkina niiden – lähinnä kehittyvien talouksien – keskuspankkien joukkoon, jotka ovat kiristämässä rahapolitiikkaa. Kiristykset ovat jo näkyneet kehittyvillä markkinoilla kurssilaskuna. Lähi-idän kiristynyt tilanne selittää osan laskusta, mutta kurssilasku alkoi jo ennen tilanteen kärjistymistä.
Koronnostot kasvattavat uuden laskumarkkinan riskiä tilanteessa, jossa osakkeet ovat jo valmiiksi kalliita. Korkeammat korot edellyttävät alhaisempia syklisesti korjattuja arvostuskertoimia, ja mikäli tulokset eivät lähivuosina kasva odotettua nopeammin, pörssikurssien on laskettava reilusti, jotta nykyinen 45 prosentin yliarvostus korjaantuu. Kehittyvillä markkinoilla kurssit ovat jo kääntyneet laskuun, ja seuraavaksi on teollisuusmaiden pörssien vuoro.
Mihin olemme menossa? Pidätkö EKP:n koronnostoja perusteltuina ja kääntävätkö rahapolitiikan kiristykset lopulta myös teollisuusmaiden pörssit laskuun?
Sijoitusvuosi 2011: Poliittisen riskin hallintaa?
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - joulukuu 20, 2010Miltä näyttää sijoitusvuosi 2011? Jälkikäteen katsottuna sijoitusvuotta leimaa usein yksittäinen seikka, jonka ympärillä koko markkina kuhisee ja kuplii. Muut tapahtumat osoittautuvat myöhemmin pelkäksi kohinaksi. Esimerkkeinä mieleen tulevat teknokuplan vuosi, finanssikriisin vuosi ja elpymisen vuosi. Ensi vuodesta näyttäisi tulevan poliittisen riskin vuosi.
Vuoden viimeisenä bloggaajana saan aloittaa kiittämällä! Sijoitustalouden blogin tavoitteena oli tuoda erilaisia näkökulmia markkinoihin sekä tuotteisiin ja näin auttaa tekemään parempia sijoituspäätöksiä. Tulevaisuus näyttää, miten hyvin osuimme. Jo nyt voimme kiittää kaikkia lukijoita hyvistä, kirpeistäkin kommenteista. Blogit ovat lähteneet elämään synnyttämällä keskustelua. Tämän innoittamana jatkamme bloggausta myös tulevana vuonna!
Miltä näyttää sijoitusvuosi 2011?
Jälkikäteen katsottuna sijoitusvuotta leimaa usein yksittäinen seikka, jonka ympärillä koko markkina kuhisee ja kuplii. Muut tapahtumat osoittautuvat myöhemmin pelkäksi kohinaksi. Esimerkkeinä mieleen tulevat teknokuplan vuosi, finanssikriisin vuosi ja elpymisen vuosi.
Mikä sitten arvauksena ensi vuoden nimeksi? Ehdokkaaksi työnnän poliittisen riskin vuoden. Markkinariskin, vastapuoliriskin ja likviditeettiriskin rinnalla uskon, että poliittisen riskin käsite ja hallinta vaikuttavat entistä enemmän sijoitussalkun tulokseen. Tällä tarkoitan sitä, että poliitikot muuttavat pelikenttää uusimalla pelisääntöjä, ja siinä sijoittajan on oltava tarkkana.
Millaiseen uuteen sijoitusvuoteen ilotulitukset meidät saattelevat? Onko edessä polittisen riskin hallinnan vuosi?
Ilmeinen kohde on tiettyjen valtioiden lainapapereiden kohtalo erääntyessä tai ennen sitä. Millä hinnalla sijoittaja saa vaihtaa tietyn valtion velkakirjan esim. euromaiden yhteisvelkakirjaan? Toinen puoli tätä kolikkoa on se, miten paljon vakavaraisemmat maat ottavat tai saavat pankkiensa kautta vastuita kannettavakseen ja mitä se vaikuttaa korkotasoon. Kolmas tulokulma ovat ne verotuksen muutokset, jotka vaikuttavat taloudelliseen toimeliaisuuteen tai joilla suoraan siirretään varoja sijoittajalta valtioille. Kaiken takana on tietenkin valtioiden tarve tasapainottaa budjettejaan. Ei ensi vuodestakaan tylsä tule!
Sijoitustalouden blogi jää nyt joulutauolle ja palaa jälleen ääneen tammikuun alussa.
Tunnelmallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2011!
Kuinka alas euron arvo voi vajota?
Jari Järvinen, apulaisjohtaja ja pääekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy - kesäkuu 8, 2010Euro on heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana noin 20 prosenttia dollaria vastaan. Samaan aikaan ennustelaitokset ovat kilvan korjanneet arvioitaan euron arvosta alaspäin ja keskustelu euron tulevaisuudesta on kiihtynyt. Kuinka alas euro voi perustellusti vajota?
Euro on heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana noin 20 prosenttia dollaria vastaan. Samaan aikaan ennustelaitokset ovat kilvan korjanneet arvioitaan euron arvosta alaspäin ja keskustelu euron tulevaisuudesta on kiihtynyt. Kuinka alas euro voi perustellusti vajota?
Kysymys ei ole lainkaan yhdentekevä Suomen talouden, asuntovelallisen, sijoittajan, vientiyrityksen tai kotitalouden näkökulmasta. Hyödyt ja haitat jakaantuvat epätasaisesti talouden eri toimijoiden kesken.
Heikompi euro on pidemmällä aikavälillä hyvä uutinen vientiteollisuudelle ja osakesijoittajille, mutta huono uutinen velallisille, tuontitavaroita hankkiville tai valtionlainoihin sijoittaville.
Euron tasapainokurssi antaa kiinnepisteen, jonka ympärillä valuutat liikkuvat pidempiaikaisissa sykleissä. Euro on ollut jo useita vuosia yliarvostettu dollaria vastaan ja euron ”oikea arvo” ostovoimapariteetilla mitattuna on 1,15 dollaria vastaan. Tämä arvo toteuttaisi myös euroalueen trendikasvun pidemmällä aikavälillä.
Valuuttojen yliarvostukset ovat historiassa purkautuneet joko nimellisen valuuttakurssin heikkenemisen ja/tai kyseisen maan kilpailijamaita hitaamman inflaatiokehityksen kautta. On hyvä muistaa, että euron heikkenemisestä huolimatta se on edelleen yliarvostettu ja enemmän pitää tapahtua, ennen kuin pohjakosketus saavutetaan.
Valuuttojen perusteanalyysia hankaloittaa se, että markkinoiden luonteeseen kuuluu ylireagointi, jolloin välillä mennään liian ylös ja välillä taas liian alas. Nyt suunta on perustellusti alas ja heikkenemistä vauhdittavat euroalueen Yhdysvaltoja heikommat kasvunäkymät, joita Välimeren maiden velkakriisi on edelleen rapauttanut.
- Mikäli oletetaan optimistisesti, että Välimeren maat onnistuisivat poliittisesti viemään rankat säästökuurit läpi ja tekemään tarvittavat rakenteelliset uudistukset, euron arvo painuisi jonkin verran alle pariteettinsa.
- Mikäli oletetaan pessimistisesti, että talouksien tasapainottamisessa ei onnistuta, odotukset luottotappioista, uudesta pankkikriisistä ja rahaliiton hajoamisesta voisivat johtaa jopa 30 – 40 prosentin aliarvostukseen.
Sekä optimistisessa että pessimistisessä skenaariossa euron suunta on alaspäin, jonka seurauksena euron dollarikurssi painunee lähivuosina tasolle 0,7 – 0,9. Tällä tasolla euroalueen hintakilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla on kunnossa. Kun tähän lisätään vielä Etelä-Euroopan velkaongelmien hoito, on euroalue lähempänä Lissabonin sopimuksen tavoitteita kuin koskaan oman lyhyen historiansa aikana.
Mitä mieltä olet – kuinka alas euron arvo voi vajota dollaria vastaan?