Artikkelit avainsanalla ‘talouden tasapainottaminen’
30 vuoden förskotti eli Euroopan ylenpalttiset elintasolainat
Timo Vesala, ekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy - tammikuu 4, 2011Viime keväästä asti Euroopan velkakriisiä on taivasteltu uutisissa, pääkirjoituksissa, kolumneissa, blogeissa, kahvipöydissä ja varmaan saunan lauteillakin. Valitettavasti uusi vuosi tuskin vaihtaa levyä, sillä ongelmien ytimeen ei oikeastaan ole vielä päästy lainkaan. Useimpien maiden tapauksessa perusongelma on nimittäin menetetty kilpailukyky, jota ei pelkästään EU:n tukipäätöksillä takaisin saada.
Mihin asti nykyiset sukupolvet voivat ottaa tulevilta förskottia?
Viime keväästä asti Euroopan velkakriisiä on taivasteltu uutisissa, pääkirjoituksissa, kolumneissa, blogeissa, kahvipöydissä ja varmaan saunan lauteillakin.
Valitettavasti uusi vuosi tuskin vaihtaa levyä, sillä ongelmien ytimeen ei oikeastaan ole vielä päästy lainkaan. Useimpien maiden tapauksessa perusongelma on nimittäin menetetty kilpailukyky, jota ei pelkästään EU:n tukipäätöksillä takaisin saada.
Kyse on hurvittelun ja kurinalaisuuden herkästä tasapainosta, jota myös vaihtotaseeksi kutsutaan. Vaihtotaseen vajehan tarkoittaa, että kansantalous kuluttaa enemmän kuin tienaa eli ahneus ylittää oman maan tuotantokyvyn. Monissa nykyisissä kriisimaissa tällainen ylenpalttisuus on kovin pitkään ollut niskanpäällä: Kreikassa ja Portugalissa vaihtotaseen alijäämä on viimeisen 30 vuoden aikana ollut keskimäärin yli 5% BKT:sta ja USA:ssakin liki 3%.
Väliaikaiset vajeet ovat toki sallittuja maille, joilla on tarjota uskottava tulevaisuuden kasvulupaus. Nykyinen sukupolvi voi kohtuudella ottaa tulevilta polvilta ”förskottia”, mikäli samalla investoidaan uusiin tuotantomahdollisuuksiin sekä parempaan tuottavuuteen ja kilpailukykyyn.
Teollisuusmaissa nämä uskottavuus- ja kohtuuskriteerit eivät kuitenkaan ole täyttyneet. Teollinen tuotanto on kiihtyvällä vauhdilla paennut kehittyviin talouksiin, kun taas jälkipolvilta otettu ”elintasolaina” on pääosin ulosmitattu kulutukseen. Förskottivuosina kasvulupaus lunastettiin lähinnä finanssisektorilla ja asuntomarkkinoilla, joiden villiintyminen nostatti varallisuusarvoja ja sai ihmiset tuntemaan itsensä fantastisen vauraiksi.
Nyt kun valtiot eivät voi enää velkaantua – ja siten osaltaan ylläpitää korkean elintason illuusiota – on nimelliselle vauraudelle alettava taas etsiä reaalista vastetta. Prosessi on sitä kivuliaampi ja kestää sitä kauemmin, mitä hitaammin talouksien kilpailukyky paranee. Voi olla, että elintason pitää ensin laskea, jotta se voisi taas nousta. Osasta saavutettuja etuja on todennäköisesti luovuttava, jotta uusia voitaisiin taas saavuttaa.
Sijoittajille on kylläkin luvassa jälleen mitä mielenkiintoisin vuosi. Toistaiseksi talouden elpyminen ruokkii optimismia, mutta mitä pidemmälle vuosi etenee, sitä enemmän joudutaan pohtimaan, miten voimakkaasti budjettileikkaukset lopulta syövät teollisuusmaiden talouskasvua. Kuten Tomppa Liljeström omassa blogikirjoituksessaan ennakoi, poliittiset riskit ovat vahva kandidaatti alkaneen sijoitusvuoden hallitsevaksi teemaksi.
Suomalaisina voimme ottaa tulevaisuuden vastaan kohtuullisen luottavaisina – meillä asiat ovat sittenkin verrattain hyvällä tolalla. Haluan toivottaa kaikille blogimme lukijoille oikein hyvää ja menestyksekästä vuotta 2011!
Lue myös blogit:
Heikki Urpelaisen Hämärät velat talouden jarru
Tom Liljeströmin Vain vienti voittaa velan
Sijoitusvuosi 2011: Poliittisen riskin hallintaa?
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - joulukuu 20, 2010Miltä näyttää sijoitusvuosi 2011? Jälkikäteen katsottuna sijoitusvuotta leimaa usein yksittäinen seikka, jonka ympärillä koko markkina kuhisee ja kuplii. Muut tapahtumat osoittautuvat myöhemmin pelkäksi kohinaksi. Esimerkkeinä mieleen tulevat teknokuplan vuosi, finanssikriisin vuosi ja elpymisen vuosi. Ensi vuodesta näyttäisi tulevan poliittisen riskin vuosi.
Vuoden viimeisenä bloggaajana saan aloittaa kiittämällä! Sijoitustalouden blogin tavoitteena oli tuoda erilaisia näkökulmia markkinoihin sekä tuotteisiin ja näin auttaa tekemään parempia sijoituspäätöksiä. Tulevaisuus näyttää, miten hyvin osuimme. Jo nyt voimme kiittää kaikkia lukijoita hyvistä, kirpeistäkin kommenteista. Blogit ovat lähteneet elämään synnyttämällä keskustelua. Tämän innoittamana jatkamme bloggausta myös tulevana vuonna!
Miltä näyttää sijoitusvuosi 2011?
Jälkikäteen katsottuna sijoitusvuotta leimaa usein yksittäinen seikka, jonka ympärillä koko markkina kuhisee ja kuplii. Muut tapahtumat osoittautuvat myöhemmin pelkäksi kohinaksi. Esimerkkeinä mieleen tulevat teknokuplan vuosi, finanssikriisin vuosi ja elpymisen vuosi.
Mikä sitten arvauksena ensi vuoden nimeksi? Ehdokkaaksi työnnän poliittisen riskin vuoden. Markkinariskin, vastapuoliriskin ja likviditeettiriskin rinnalla uskon, että poliittisen riskin käsite ja hallinta vaikuttavat entistä enemmän sijoitussalkun tulokseen. Tällä tarkoitan sitä, että poliitikot muuttavat pelikenttää uusimalla pelisääntöjä, ja siinä sijoittajan on oltava tarkkana.
Millaiseen uuteen sijoitusvuoteen ilotulitukset meidät saattelevat? Onko edessä polittisen riskin hallinnan vuosi?
Ilmeinen kohde on tiettyjen valtioiden lainapapereiden kohtalo erääntyessä tai ennen sitä. Millä hinnalla sijoittaja saa vaihtaa tietyn valtion velkakirjan esim. euromaiden yhteisvelkakirjaan? Toinen puoli tätä kolikkoa on se, miten paljon vakavaraisemmat maat ottavat tai saavat pankkiensa kautta vastuita kannettavakseen ja mitä se vaikuttaa korkotasoon. Kolmas tulokulma ovat ne verotuksen muutokset, jotka vaikuttavat taloudelliseen toimeliaisuuteen tai joilla suoraan siirretään varoja sijoittajalta valtioille. Kaiken takana on tietenkin valtioiden tarve tasapainottaa budjettejaan. Ei ensi vuodestakaan tylsä tule!
Sijoitustalouden blogi jää nyt joulutauolle ja palaa jälleen ääneen tammikuun alussa.
Tunnelmallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2011!
Uutta viivaa vedessä
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - kesäkuu 1, 2010Eurooppa on tänä keväänä Kennedyn kuuluisin sanoin “piirtänyt uutta viivaa veteen”, kun euroalueen taloussiivouksessa on puututtu yksittäisten maiden tekemisiin. Kreikan rahoituksen saamisen ehtona oli liian leväperäiseen etuviidakkoon puuttuminen. Minkä maan kohdalle seuraavaksi piirretään viivaa veteen?
Ilmaisu veteen piirretty viiva tuli Suomessa tunnetuksi 1980-luvun alussa Max Jakobsonin saman nimisen kirjan kautta. Kirjassa hän käsitteli kansainvälistä valtapolitiikkaa, erityisesti liittyen silloiseen Neuvostoliittoon. Jakobson oli ottanut ilmaisun J F Kennedyn kirjasta “The Strategy of Peace” vuodelta 1960. Ilmaisu kuului kutakuinkin:
“The line dividing domestic and foreign affairs has today become as indistinct and… as a line drawn in water.”
Ilmaisulla Kennedy puolusti Yhdysvaltain oikeutta puuttua Neuvostoliiton asioihin, erityisesti koskien Neuvostoliiton ydinaseita.
Eurooppa on tänä keväänä piirtänyt uutta viivaa veteen. Kreikan rahoituksen saamisen ehtona oli liian leväperäiseen etuviidakkoon puuttuminen. Tästä säikähtäneinä Portugali, Espanja, Englanti ja Saksa ovat vapaehtoisesti ilmoittaneet määrätietoisista julkisen sektorin säästötoimenpiteistä. Seurauksena laskevien hintojen Eurooppa on aiempaa todennäköisempi. Elvytys ei tuottanutkaan kasvua, joten on pakko siirtyä säästämislinjalle.
Euroopan maiden väliset jännitteet ovat Kreikan rahoituspaketin myötä kasvaneet, ja on jopa pohdittu, mitkä maat mahdollisesti poistuvat eurosta.
Itse uskon euron pysyvyyteen ja siihen, että euromaiden koheesio kasvaa. Perustelen näkemystä sillä, että euroalueen ulkopoliittiset intressit ovat tärkeämmät kuin euroalueen sisäpoliittiset jännitteet. Keskustelu Venäjän kanssa käydään syvemmällä rintaäänellä, jos euromaat ovat tässä yhtenäisiä. Suurikaan euromaa ei ole varteenotettava siinä keskustelupöydässä, jossa istuu Kiina ja Yhdysvallat.
Euroalueen edustaja on.
Jotta euroalueen sisäinen taloussiivous saadaan tehtyä, voi hyvin olla, että Euroopassa näemme lisää puuttumisia yksittäisten maiden tekemisiin. Puheet liittovaltiosta voivat olla liioiteltuja, mutta rahoituksen tai muun tuen saamisen hintana on se, että omasta päätösvallasta luovutaan osittain.
Minkä maan kohdalle seuraavaksi piirretään viivaa veteen? Välimeren maat ovat ilmeisiä. Itse seuraan erityisesti Englantia johtuen heidän suuresta pankkisektoristaan.