Artikkelit avainsanalla ‘talouskasvu’
Talouslaskelmia tupakka-askin kannesta
Timo Vesala, ekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy - elokuu 24, 2011Kun ”six-pack”-hallituksemme punnersi keväällä ohjelmaansa kasaan, ns. syklinen elpyminen oli vielä voimissaan ja ripeänä jatkuvan kasvun uskottiin tekevän kestävyysvajeelle ihmeitä. Menojen sijaan keskityttiin suitsimaan valtiovarainministeriön virkaintoista synkistelyä. Vähänpä tiedettiin, miten nopeasti näkymä voi muuttua. Oikeastaan syklinen elpyminen olisi pitänyt unohtaa kokonaan, koska Suomen talouden perusongelmien kannalta muutaman seuraavan kvartaalin talouskasvu ei edes ole kovin oleellista. 2010-luvun tärkein realiteetti on, että työikäisen väestön määrä alkaa laskea.
Kun ”six-pack”-hallituksemme punnersi keväällä ohjelmaansa kasaan, ns. syklinen elpyminen oli vielä voimissaan ja ripeänä jatkuvan kasvun uskottiin tekevän kestävyysvajeelle ihmeitä. Menojen sijaan keskityttiin suitsimaan valtiovarainministeriön virkaintoista synkistelyä. Vähänpä tiedettiin, miten nopeasti näkymä voi muuttua.
Mistä uutta kasvua?
Oikeastaan syklinen elpyminen olisi pitänyt unohtaa kokonaan, koska Suomen talouden perusongelmien kannalta muutaman seuraavan kvartaalin talouskasvu ei edes ole kovin oleellista. 2010-luvun tärkein realiteetti on, että työikäisen väestön määrä alkaa laskea. Puhumattakaan työikäisten suhteellisesta osuudesta, joka on ollut jyrkkenevässä alamäessä jo 1980-luvulta alkaen. Huoltosuhde (lasten ja vanhusten määrän suhde työikäiseen väestöön) nousee tällä vuosikymmenellä erittäin voimakkaasti.
Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen positiiviseen talouskasvuun pääseminen on todellinen haaste. Miten voimme tuottaa entistä enemmän tomaatteja, vaikka taimia on jatkuvasti vähemmän? Luonnollisesti vain siten, että kaikki taimet istutetaan ja jokainen yksilö kantaa edellisvuotta enemmän hedelmää. Talouden jargonille käännettynä siis ”työllisyysasteemme” (työssäkäyvien osuus työikäisistä) on saatava nousemaan ja ”työn tuottavuuden” kasvua on kyettävä tukemaan.
Mitä tapahtuu, jos työllisyysaste jämähtää?
Miten Suomen talouskasvulle kävisi 2010-luvulla, jos työllisyysaste jämähtäisi nykyiselle noin 69%:n tasolle? Tein tässä eräänä iltana hieman laskelmia ”tupakka-askin kanteen”, eivätkä tulokset juuri ilahduta.
Jos oletetaan, että tuotantopääomaa kerrytetään suurin piirtein samaan tahtiin kuin 2000-luvulla keskimäärin ja jos tuotantopanosten kokonaistuottavuus kasvaa likipitäen entiseen malliin, väestörakenteen muutosten vuoksi Suomen talouskasvu putoaa noin 1,8%:n vuotuiselle kasvu-uralle. 2020-luvulla tilanne hieman paranee ja yllämme 2,0%:n kasvuun. Mainittakoon, että 1990-luvun laman ja finanssikriisin välisenä aikana Nokia-vetoinen teollisuutemme siunasi meitä keskimäärin 3,7%:n vuosikasvulla.
Talouspolitiikan ykkösprioriteeteista ei pitäisi olla epäselvyyttä. Kaikki kivet pitää kääntää työllisyysasteen parantamiseksi. Jos työllisyysaste saataisiin nostettua esimerkiksi 75%:iin vuoteen 2020 mennessä, 2010-luvun kasvu vauhdittuisi jo 2,4%:iin. Parempaankin on mahdollisuudet.
Huoltosuhteen kehitys on ampaissut jyrkkään nousuun. Sanoman pitäisi olla selvä: työllisyysasteen parantamiseksi on tehtävä jotain - ja pian!
Vain vienti voittaa velan
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - marraskuu 30, 2010Viikonloppuisin kuluu usein rahaa, niin nytkin. Jokainen suomalainen tukee Irlantia sadalla eurolla – yhteensä siis puolella miljardilla eurolla. Vaikka moni kansalainen satalappusta kauhistelee, kokonaisuudessaan suomalaisten sijoitukset Irlantiin lienevät pienet. Osallistumisessa onkin kyse Euroopan pankkijärjestelmän pitämisestä pystyssä. Euroopan perusongelma odottaa ratkaisuaan: mikä maa kykenisi ylläpitämään elintasoaan ja voittamaan velat viennillä?
Vihreällä saarella piehtaroidaan vaikeuksissa. Vaan mikä on se maa, joka saa kilpailukykynsä vihertämään ja voittaa velkaantumisen viennillä?
Viikonloppuisin kuluu usein rahaa, niin nytkin. Jokainen suomalainen tukee Irlantia sadalla eurolla – yhteensä siis puolella miljardilla eurolla.
Vaikka moni kansalainen satalappusta kauhistelee, kokonaisuudessaan suomalaisten sijoitukset Irlantiin lienevät pienet. Osallistumisessa onkin kyse Euroopan pankkijärjestelmän pitämisestä pystyssä. Jos valtiot näyttävät kylmää kättä, moni mannereurooppalainen pankki voi joutua ongelmiin. Sitä kautta tilanne olisi kuitenkin valtioiden käsissä. Grillimakkara sinapilla on mukavampi pitää tikun päässä kuin kädessä – parempi, jos valtioiden ongelmat pysyvät rajojen sisäpuolilla kuin että leviävät pitkin Eurooppaa.
Ääniä on jo nostettu sen puolesta, että sijoittajien pitää kantaa kortensa kekoon. Totuuden hetki tulee eteen viimeistään silloin, kun valtion lainat erääntyvät. Jos valtio ei saa riihikuivaa rahoitusta, vaihtoehdoksi jää korvata erääntyvä laina uudella lainalla. Uusi laina olisi todennäköisesti melko pitkäaikainen ja markkinahinta kättelyssä kymmeniä prosentteja nimellisarvoa alempana. Näin sijoittajien osuus hoituu, halusivat tai eivät.
Talous kuvaa kuitenkin vain seurauksia, ei syitä. Velat hoidetaan lyhyellä aikavälillä Euroopan vakavaraisempien maiden takauksilla ja sijoittajilta leikataan osa. Perusongelma odottaa kuitenkin ratkaisua.
Lähes mikään euroalueen maa ei tee maailmalla niin paljon kilpailukykyisiä tuotteita, että se voisi ylläpitää elintasoa vientituloilla. (Saksa on tästä selkein poikkeus.) Kaiken lisäksi lähes minkään maan oma talous ei toimi niin tehokkaasti ja työllistävästi, että hyvinvoinnin palvelut, kuten terveydenhuolto ja koulutus, saataisiin hoidettua tasapainoisella budjetilla eli ilman valtion velanottoa.
Tulot eivät riitä ylläpitämään elintasoa, ja tätä paikataan valtion lainanotolla ja pankkivelalla rakentamalla. Elintaso ja rakennukset ovat näkyviä nyt, velat vasta tulevaisuudessa.
Tosiasia on, ettei talous nouse velkaa tekemällä vaan kilpailukykyisiä tuotteita tekemällä. Se maa, joka tässä onnistuu, kuuluu voittajiin!
Elpyminen, uusi notkahdus vai deflaatio?
Jari Järvinen, apulaisjohtaja ja pääekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy - syyskuu 21, 2010Teollisuusmaiden kasvunäkymien nopea heikkeneminen on nostanut esiin pelot uudesta notkahduksesta. Jatkuuko elpyminen vai onko edessä uusi notkahdus vai peräti Japanin kaltainen laskevien hintojen kierre eli deflaatio?
Ylös vai alas? Kohti elpymistä, uutta notkahdusta vai deflaatiota?
Teollisuusmaiden kasvunäkymien nopea heikkeneminen on nostanut esiin pelot uudesta notkahduksesta. Jatkuuko elpyminen vai onko edessä uusi notkahdus vai peräti Japanin kaltainen laskevien hintojen kierre eli deflaatio?
Mikäli historia toistaa itseään, finanssikriisien jälkeen edessä on usean vuoden hitaan kasvun ja korkean työttömyyden jakso. Yleinen mielipide on tyypilliseen tapaan toiveikas, mutta riskit odotettua huonompaan kehitykseen ovat viime kuukausina kasvaneet.
Optimistit uskovat, että ennakoivien suhdanneosoittimien heikkeneminen kertoo ainoastaan kasvun tilapäisestä hidastumisesta. Pessimistit viittaavat tuoreisiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan Yhdysvaltain taantuman todennäköisyys seuraavan kahden vuoden aikana on noussut yli 50 prosenttiin. Mikäli Yhdysvaltain talous ajautuisi uuteen taantumaan, vaikutukset tuntuisivat ympäri maailmaa ulkomaankaupan, rahoitusmarkkinoiden, erilaisten luottamusindikaattoreiden ja hyödykemarkkinoiden heikkenemisen kautta.
Uuden notkahduksen riskiä kasvattavat Yhdysvaltain ja euroalueen hallitusten innokkaat julkisen talouden tasapainottamistoimenpiteet. Politiikkavirheet voivat käynnistää myös deflatorisen kierteen, jonka katkaiseminen on erittäin vaikeaa. Se, mikä tapahtui Japanissa, voi tapahtua myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Teollisuusmaiden keskuspankkien rahapolitiikka on jo ”japanilaistunut” nollakorkojen myötä. Epätavanomaisilla keinoilla voidaan keventää rahataloudellisia olosuhteita, mutta deflaation torjunta on haastavampaa tilanteessa, jossa työvoimasta, pääomasta ja kapasiteetista on maailmanlaajuisesti ylitarjontaa. Lisäksi määrällinen elvytys voi johtaa uusiin kupliin rahoitusmarkkinoilla.
Sijoittajan näkökulmasta uuden notkahduksen ja deflaation riskien kasvu merkitsee epävarmuuden lisääntymistä. Kaikki otsikkoni vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta hidas U-muotoinen elpyminen näyttää edelleen todennäköisimmältä.
Nopeaa ja kestävää kasvua ei valitettavasti ole näköpiirissä, koska paluu kestävälle kasvu-uralle edellyttää velkaongelman ratkaisua. Osakemarkkinoille hidas elpyminen on näistä paras vaihtoehto, mutta mahdolliset politiikkavirheet yhdessä kotitalouksien velkojen takaisinmaksun kanssa voivat johtaa teollisuusmaat Yhdysvaltain johdolla uuteen taantumaan ja deflatoriseen kehitykseen, jonka seurauksena kulta ja valtionlainat yllättävät kaikki vahvuudellaan.
Mihin uskot itse: elpymiseen, uuteen notkahdukseen vai deflaatioon?
Ajatuksia ennen kesälaitumille siirtymistä
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - kesäkuu 30, 2010Sijoitustalous-blogi on juuri siirtymässä kesälaitumille. Ennen kuin vaihdamme sandaalit jalkaan, tässä kuitenkin hieman pohdittavaa laiturin nokalle heinäkuun hämärtyviksi illoiksi: Klassinen meklarisanonta kuuluu “Sell in May and go away”. Mekin purimme osakkeiden ylipainon ennen kesää. Syynä ei niinkään ollut osakkeiden hinnoittelu – itse asiassa varsinkin osinkotuotto on hyvinkin houkutteleva verrattuna korkotasoon. Suurin syy ylipainon purkamiseen oli huoli talouskasvun jatkuvuudesta.
Sijoitustalous-blogi 
on juuri siirtymässä kesälaitumille. Uusia tekstejä ja näkemyksiä on luvassa jälleen elokuun alusta lähtien. Ennen kuin vaihdamme sandaalit jalkaan, tässä kuitenkin hieman pohdittavaa laiturin nokalle heinäkuun hämärtyviksi illoiksi:
Klassinen meklarisanonta kuuluu “Sell in May and go away”.
Mekin purimme osakkeiden ylipainon ennen kesää. Syynä ei niinkään ollut osakkeiden hinnoittelu – itse asiassa varsinkin osinkotuotto on hyvinkin houkutteleva verrattuna korkotasoon. Suurin syy ylipainon purkamiseen oli huoli talouskasvun jatkuvuudesta.
Kreikan taudin pelosta moni Euroopan valtio, Saksa etunenässä, on siirtynyt elvyttävästä poltiikasta säästölinjalle. Tämä tarkoittaa sitä, että rahaa siirtyy yksityisestä kukkarosta valtion kukkaroon. Joitakin veroja ehkä ikävä kyllä korotetaan, suurimpana tekijänä valtiot leikannevat kulujaan. Tämä puolestaan johtaa siihen, että yksityinen rahan käyttö supistuu, ja loppupäässä yritysten tuloksetkin.
Ne yritykset, jotka osaavat ottaa kiinni muuttuvasta kuluttajakäyttäytymisestä, ovat tässä vahvoilla. Kesän piristyksenä on hyvä muistaa, että mm. General Electric, Hewlett-Packard, IBM ja Microsoft on perustettu epävakaisina taloudellisina aikoina!
Tapiola Varainhoidon asiantuntijat toivottavat kaikille lukijoilleen oikein rentouttavaa ja rauhallista kesää!
PS. Myös Sijoitustalous.fi-sivusto lomailee elokuun alkuun saakka. Tällöin sivustolle ei päivitetä aktiivisesti uutta sisältöä rahastojen kuukausi- ja viikkokatsauksia ja muutamia muita raportteja lukuunottamatta. Seuraava uutiskirje lähetetään yksityisasiakkaille viikolla 32 ja yritys- ja yhteisöasiakkaille viikolla 35.