Artikkelit avainsanalla ‘talouskriisi’
Luotan yritykseen enemmän kuin valtioon
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - tammikuu 23, 2012Tänä vuonna Euroopan valtioiden säästötoimet alkavat tuntua todenteolla. Poliittiset perinteet vaikuttavat siihen, kärsiikö sijoittaja vai veronmaksaja. Uskon, että alijäämävaltiot voidaan tämän perusteella jakaa vastuullisiin kärvistelijöihin, pintakoreisiin puhujiin ja luikerteleviin järjestelijöihin.
"Valtio voi muuttaa pelisääntöjä kesken sijoitusajan, yritys ei."
Tänä vuonna Euroopan valtioiden säästötoimet alkavat tuntua todenteolla. Poliittiset perinteet vaikuttavat siihen, kärsiikö sijoittaja vai veronmaksaja. Uskon, että alijäämävaltiot voidaan tämän perusteella jakaa vastuullisiin kärvistelijöihin, pintakoreisiin puhujiin ja luikerteleviin järjestelijöihin.
Vastuulliset kärvistelijät: Laskisin ainakin Baltian maat, Suomen, Hollannin ja Saksan. Velan maksaminen on kunnia-asia, josta ei hevillä livetä.
Pintakoreat puhujat: Näihin kuuluvat ilman muuta Englanti, mahdollisesti myös Yhdysvallat. Velat maksetaan painamalla tasaisen hallitusti rahaa. Sijoittaja saa nimellisesti omansa takaisin, mutta riskinä on valuutan arvon lasku.
Luikertelevat järjestelijät: Ne euromaat, joissa heikko poliittinen johto yhdistyy vaatimattomiin talouden kasvulukuihin
Valtiot muuttavat pelisääntöjä niin, että sijoittaja saa uusia huonoehtoisia velkakirjoja käteisen sijasta. Tässä kärsivät selvästi myös näissä maissa toimivat pankit. Aika näyttää, miten laajaksi viimeinen joukko muodostuu.
Ulkomaailmalle halutaan näyttää eurooppalaista poliittista tahtoa ja keskinäistä sitoutumista. Tämän seurauksena myös vastuullisesti asiansa hoitavat valtiot joutuvat kantamaan osansa yhteisvastuusta.
Mitä vaikutuksia sijoitussalkulle?
Suurin ero valtion obligaation ja yrityksen joukkovelkakirjan välillä on, että valtio voi muuttaa pelisääntöjä kesken sijoitusajan, yritys ei. Ostan mieluummin ennakoitavan yrityksen kuin ennakoimattoman valtion velkakirjan.
Kuinka osakkeet pärjäävät vuonna, jolloin valtioiden säästöt kurittavat kuluttajien lompakkoa? Eivät välttämättä niin huonosti kuin synkän uutisvirran perusteella voisi kuvitella. On luontevaa, että niiden yritysten hinnat laskevat, jotka joutuvat yllättämään tulosvaroituksilla.
Kokonaisuutena osakkeet eivät mielestäni ole kalliita, joskaan eivät poskettoman halpojakaan. Kaksi mittavaa syytä puoltaa mielestäni osakkeiden ostoa:
1) Yllä oleva obligaatiopohdinta kuvaa, miten perinteinen turvasatama on ainakin osittain murenemassa.
2) Toisena ja tärkeämpänä koen sen, että uuden kasvun luonti tapahtuu yrityksissä, valtiot luovat vain toimintaedellytykset. Ne yritykset, joilla on hyvä näkymä tuleviin tarpeisiin ja rohkeutta toteuttaa suunnitelmiaan, kun moni kilpailija jarruttaa, voivat palkita sijoittajan mukavalla tuotolla!
***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin kumppaniblogissa 20.1.2012.
500 miljardin elvytys
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - joulukuu 30, 2011Kun kirjoitan tätä vuoden viimeistä blogitekstiä juuri ennen joulua, yhteensä 523 eurooppalaista pankkia on käyttänyt hyväkseen Euroopan keskuspankin antamaa mahdollisuutta lainata kolmevuotista rahaa. Keskimäärin pankit ovat lainanneet noin miljardin per pankki, yhteensä 489 miljardia. Mihin raha käytetään? Neljä suuntaa on tarjolla…
Vuosi 2012 näyttää, miten viisaasti pankit käyttävät EKP:lta lainaamansa miljardit.
Kun kirjoitan tätä vuoden viimeistä blogitekstiä juuri ennen joulua, yhteensä 523 eurooppalaista pankkia on käyttänyt hyväkseen Euroopan keskuspankin antamaa mahdollisuutta lainata kolmevuotista rahaa. Keskimäärin pankit ovat lainanneet noin miljardin per pankki, yhteensä 489 miljardia. Mihin raha käytetään? Neljä suuntaa on tarjolla:
- Nykyiset EKP:n antamat lainat korvataan pitkäaikaisemmalla lainalla.
- Pankeilla erääntyy ensi vuonna velkakirjoja noin 700 miljardin edestä, joten on elintärkeää varmistaa uudelleenrahoitus. Erääntyvät velkakirjat ovat tyypillisesti vakuudettomina, ja EKP vaatii vakuuksia. Vakuuksista tuskin tulee pullonkaula, koska EKP:n tahto on rahan ulkona pysyminen talouden elvyttämiseksi, ja vakuudeksi annettavaa riittää.
- Lainaa annetaan yrityksille ja yksityisille. Keskuspankit, pankit ja poliitikot toivovat lainanoton käynnistävän investointivetoisen talouskasvun. Yritykset ja kotitaloudet olettavat valtioiden tekevän veronkorotuksia ja menoleikkauksia. Tarjontaa rahasta on, kysyntää ei välttämättä yhtä paljon.
- Pankit ostavat lähinnä oman kotimaan valtion obligaatioita, joista saa oleellisesti lainanottoa korkeamman koron. Jos vielä pääomat saadaan takaisin, niin hyvin meni.
Lisäaikaa ostamassa
Miten nämä suunnat painottuvat? Oman rahoituksen varmistaminen on varmaan ykkösasia, koska moni mannereurooppalainen pankki ei saa riittävän edullista rahaa markkinoilta. Yritykset ja kotitaloudet tuskin kysyvät paljoakaan lainaa, vaikka tarjontaa on. Valtion obligaatioitakin varmaan ostetaan. Sen verran pankit ovat polttaneet sormiaan että painotus lienee alta kolmen vuoden obligaatioissa, jotta erääntyminen tapahtuu, ennen kuin EKP haluaa lainan takaisin.
Näin ollen EKP:n tempauksen seurauksena alta kolmen vuoden valtion korot laskevat, ainakin hetkellisesti. Mikään ratkaisu kriisiin tämä ei ole. Ratkaisu vaatii, että ulkona oleva valtioiden lainakanta kääntyy laskuun. Tulkinta on siis se, että tällä ostettiin vain lisäaikaa varsinaisen ongelman ratkaisemiseksi.
***
Vuoden viimeisessä blogissa haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää kaikkia lukijoitamme aktiivisuudesta ja hyvistä kommenteista. Bloggauksen suuri vapaus on tulokulman valitseminen, ja usein juuri kommentit ovat avartaneet aiheen käsittelyä. Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille Sijoitustalouden lukijoille koko bloggaajakaartimme puolesta!
Pohjois-Korea euroalueeseen?
Heikki Urpelainen, salkunhoitaja, Tapiola Varainhoito Oy - joulukuu 21, 2011Finanssielämän voimamies Nalle sanoi viime viikolla, että eurokriisin suurin uutinen on, ettei mitään tule tapahtumaan. Tämä lienee oikea analyysi, sillä talouden tervehdyttäviin taikatemppuihin ei keskuspankki eivätkä poliitikot pysty. Hyvässä tilanteessa poliitikot saavat hiljalleen budjettivyötä kireämmälle ja keskuspankki liruttaa inflaatiota velkojen mädättämiseksi.
Ilotulitukset käynnistävät pian vuoden 2012, vaan taloustilanteeseen harva suhtautuu räiskyvän positiivisella mielellä.
Finanssielämän voimamies Nalle sanoi viime viikolla, että eurokriisin suurin uutinen on, ettei mitään tule tapahtumaan. Tämä lienee oikea analyysi, sillä talouden tervehdyttäviin taikatemppuihin ei keskuspankki eivätkä poliitikot pysty. Hyvässä tilanteessa poliitikot saavat hiljalleen budjettivyötä kireämmälle ja keskuspankki liruttaa inflaatiota velkojen mädättämiseksi.
Vuosi 2012 on liian aikaista talouspositiivisuudelle. Lama on vääjäämätön seuraus yritysten käpertymisestä suojausasentoon riskien ja epävarmuuden kasvaessa. Yksittäisiä riskejä on liikaa, että niitä jaksaisi enää luetella, mutta toki epäkuntoiset pankit ja kiristyvä verotus ovat yritystoiminnalle esteitä. Keskuspankki onneksi tukee pankkeja halvalla lainalla, jolla pankit voivat ostaa melkein turvallisia valtiolainoja hyvällä korolla!
Yksittäisen yrityksen kannalta käpertyminen suojausasentoon on toiminut erittäin hyvin. Vaikka kysyntä on ollut heikohkoa useille yrityksille, tulokset ja kannattavuus ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvinä. Tiukat kustannusohjelmat, minimoidut varastot ja karsitut investoinnit ovat kannatelleet marginaaleja. Lisäksi ennakoitu heikkous on pienentänyt tarjontaa, eikä hintoja dumppaaviin varastomyynteihin ole ollut tarvetta.
Yritysten onnistunut mukautuminen näivettyvään talouteen lisää osakesijoitusten mielekkyyttä, varsinkin kun osakehinnat ovat jo pääosin alhaalla. Pidempään kestävä yritysten varovaisuus kuristaa kuitenkin taloutta. 2012 suuri uhka on, että yritykset joutuvat irtisanomaan voimakkaasti, koska muut keinot heikkenevän myynnin paikkaamisen on jo käytetty.
Euroalueen ongelmat voisi ratkaista kasvua tuova laajentuminen. Kenraali Kimin kaaduttua Pohjois-Korea voitaisiin hyvin liittää Euroopan Unioniin ja euroalueeseen. Pohjois-Korea tarjoaisi edullista, ahkeraa työvoimaa ja huikean joukon kuluttajapotentiaalia. Maa on lisäksi lähes velaton eikä asuntokuplaa kai ole. Sijoituskohteita etsisin kuitenkin vielä tylsistä, läntisemmistä osingonmaksajista 
Setelikonemusiikkia odotellessa
Timo Vesala, ekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy - joulukuu 7, 2011Joskus on joulua odoteltu valoisammissakin tunnelmissa kuin nyt: Talous on menossa taantumaan, valtiot eivät saa velkapapereitaan kaupaksi, hallituksia kaatuu ja pankit ruuvaavat luottohanojaan kireämmälle. Euroopan taloustilanne on niin sekava, että ainoastaan yksinkertaiset ratkaisut voivat enää toimia. Euroopan keskuspankki (EKP) on ainoa taho, joka voi takuuvarmasti pysäyttää kriisin etenemisen. EKP:n rahoituskapasiteetti on rajaton, koska sillä on rajoittamaton kyky luoda rahaa.
Joskus on joulua odoteltu valoisammissakin tunnelmissa kuin nyt: Talous on menossa taantumaan, valtiot eivät saa velkapapereitaan kaupaksi, hallituksia kaatuu ja pankit ruuvaavat luottohanojaan kireämmälle. Euroopan taloustilanne on niin sekava, että ainoastaan yksinkertaiset ratkaisut voivat enää toimia.
"Suomeksi sanottuna setelikoneeseen pistetään nyt pikkuisen lisää kierroksia ja lämpimäisillä ostetaan markkinoilta arvopapereita."
Euroopan keskuspankki (EKP) on ainoa taho, joka voi takuuvarmasti pysäyttää kriisin etenemisen. EKP:n rahoituskapasiteetti on rajaton, koska sillä on rajoittamaton kyky luoda rahaa. Eikö olekin fantastista! EKP:tä eivät ole huutamassa apuun vain poliitikot ja sijoittajat vaan – yllätys, yllätys – myös ”teoria”. Kun pankit vakavaraisuusongelmiensa vuoksi rajoittavat luotonantoa, rahan määrä taloudessa supistuu. Kun rahasta on niukkuutta, sitä käytetään vähemmän eli kysyntä alenee, tuotanto supistuu ja työttömyys nousee.
Kierroksia koneeseen!
Tällaisessa tilanteessa rahapolitiikan tehtävänä on pyrkiä lisäämään rahan tarjontaa, jotta talouden negatiivinen kierre voidaan katkaista. Kun korot ovat jo valmiiksi hyvin alhaalla, joudutaan rahapolitiikassa nyt turvautumaan ns. määrälliseen elvytykseen. Suomeksi sanottuna setelikoneeseen pistetään pikkuisen lisää kierroksia ja lämpimäisillä ostetaan markkinoilta arvopapereita (esim. valtionlainoja).
Mutta eikö rahan painaminen kiihdytä väistämättä inflaatiota? Ei niin kauan kun kysyntä supistuu ja tavaroiden ja palveluiden reaaliarvoilla on laskupaineita. Taantumassa setelirahoitus vain estää deflaatiota. Ongelmia voi toki tulla myöhemmin kun talous toipuu ja rahan tarjontaa pitäisi supistaa keskuspankin omaisuuseriä myymällä. Mutta onko järkevää murehtia valoisien aikojen ongelmia kun talous on menossa päin seiniä?
Mitä EKP sitten enää odottelee?
EKP on perustellut nihkeää linjaansa rahapolitiikan itsenäisyydellä. Keskuspankin tasetta ei sovi valjastaa tuhlailevien poliitikkojen käyttöön; sille pelille ei tule loppua. Pian valtaosa ongelmamaiden lainakannasta ja riskeistä voi olla keskuspankissa, jolla on kovin vähän keinoja piiskata holtittomia maita tiukempaan talouskuriin sen jälkeen kun piikki on kerran avattu.
Asenne on ymmärrettävä, mutta onko EKP:llä enää varaa moiseen? Keskuspankin itsenäisyyden hintana voi olla euroalueen hajoaminen. Silloin voi käydä niinkin, että yksittäisten maiden irtautuminen yhteisvaluutasta käynnistää rahaliiton täydellisen purkautumisen ja euron mukana menee myös EKP.
***
PS. Sitä setelikonemusiikkia odotellessa: tässä hieman jouluisempaa Cash-musiikkia.
Eurosijoitukset etsivät turvasatamaa
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - marraskuu 28, 2011EKP:n tuoreet tilastot kertoivat, että Euroopan ulkopuoliset sijoittajat ovat kesän jälkeen myyneet euromääräisiä sijoituksia. Tarkemmin ei eritelty, onko kyse osake- vai korkosijoituksista. Kun ajattelemme Euroopan valtioiden ja pankkien ongelmia, todennäköistä on, että myynti on kohdistunut mannereurooppalaisten pankkien ja valtioiden velkapapereihin. Uutisvirran huononeminen antaa aihetta uskoa, että myynnit jatkuvat.
Euroopan ulkopuoliset sijoittajat myyvät pois euromääräisiä sijoituksia. Mutta mitä tapahtuu saaduille euroille?
EKP:n tuoreet tilastot kertoivat, että Euroopan ulkopuoliset sijoittajat ovat kesän jälkeen myyneet euromääräisiä sijoituksia. Tarkemmin ei eritelty, onko kyse osake- vai korkosijoituksista. Kun ajattelemme Euroopan valtioiden ja pankkien ongelmia, todennäköistä on, että myynti on kohdistunut mannereurooppalaisten pankkien ja valtioiden velkapapereihin.
Uutisvirran huononeminen antaa aihetta uskoa, että myynnit jatkuvat. Warren Buffett antoi lisäpotkua toteamalla CNBC:n haastattelussa, että ”euro ei ehkä selviä kriisistään”. Myyntien taustalla lienee myös jenkkipankkien uusi säätely, joka supistaa pankkien mahdollisuuksia kaupankäyntiin omaan lukuun. Tätä kirjoittaessani Espanja joutui maksamaan kolmen kuukauden rahoituksesta ennätyskalliin viiden prosentin koron, mikä kuvaa omalta osaltaan sijoittajien alhaista kiinnostusta.
Mitä sijoittaja tekee euroillaan?
Sijoittajan kannalta ei yksinomaan ole kyse myyntien vaikutuksista eurooppalaiseen korkotasoon tai osakehintoihin. Kun Euroopan ulkopuolinen sijoittaja on myynyt sijoituksensa, seuraava kysymys on mitä tehdä saadulla euromääräisellä käteisellä. Pitääkö käteisen luottaen euron kurssiin? Jonkunlaisen vastauksen saa, kun katsoo suurten korkorahastotalojen toimintamalleja. Hyvin yleinen tapa tuntuu olevan suojata suurten valuuttojen korkosijoitukset. Tässä tapauksessa se merkitsee, että eurot menevät myyntiin.
Kuinka käy taalan turvasataman?
Pitääkö varainhoitajana varautua siihen, että epäusko euroa kohtaan näkyy valuuttamyyntinä, joka laskee euron arvoa? Todennäköisesti. Onko taala turvasatama? Lyhyellä aikavälillä vastaus on kyllä, mutta myös USA:n alijäämät ovat karmaisevat.
OECD:n ostovoimatilastot tarjoavat pitkän aikavälin suuntaviivoja siihen, mitä tehdä. Euroalueen ulkopuolella ongelmistaan huolimatta taala on ostovoimalla mitattuna noin 30 % alennusmyynnissä, kuten Etelä-Korean won. Alennusmyynti on vielä suurempi Turkin liirassa, peräti 60 %, lähes sama tilanne Puolan zlotyssa. Sijoittajien kiinnostus saattaa kääntyä Euroalueen ulkopuolella näihin suuntiin.
Euroalueen sisällä katse siirtyy maihin, joissa hinnat ovat oleellisesti Suomea alhaisemmalla tasolla, läheisyydestään johtuen ennen kaikkea Viroon. Sen hintatasossa on noin 40 % alennusmyynti verrattuna Suomeen. Yhteisenä nimittäjänä on käyttää euron erittäin hyvää ostovoimaa niin kauan kuin sitä on tarjolla!
***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 25.11.2011.
Marginaalit ylös, säästäjän kulut alas?
Ilkka Tuominen, myyntijohtaja, Tapiola Private - marraskuu 23, 2011Vuoden 2008 pankkikriisi toi Eurooppaan kiristyvän pankkien sääntelyn. Tulevien sääntelyiden odotetaan muun muassa nostavan asiakkaiden maksamien lainojen marginaaleja. Pienen ajatusleikin kautta kiristyvä pankkisääntely voisi kuitenkin tarkoittaa etua säästäjälle. Jotta ymmärrämme ajatusleikin logiikkaa, katsotaan taaksepäin. Pankkien ja niiden sääntelyn historia viime vuosikymmenillä on varsin mielenkiintoinen.
Voiko säästäjä parhaimmassa tapauksessa hyötyä pankkisääntelystä?
Vuoden 2008 pankkikriisi toi Eurooppaan kiristyvän pankkien sääntelyn. Tulevien sääntelyiden odotetaan muun muassa nostavan asiakkaiden maksamien lainojen marginaaleja. Pienen ajatusleikin kautta kiristyvä pankkisääntely voisi kuitenkin tarkoittaa etua säästäjälle. Jotta ymmärrämme ajatusleikin logiikkaa, katsotaan taaksepäin. Pankkien ja niiden sääntelyn historia viime vuosikymmenillä on varsin mielenkiintoinen.
Pankit pakon edessä kilpasille
1980-90-luvuilla pankeille tehtiin EY-tuomioistuimen päätöksiä myöden selväksi, että niihin sovelletaan kilpailulainsäädäntöä siinä missä muihinkin toimialoihin. Alkujaan ne eivät olleet samoilla linjoilla muun muassa tärkeän yhteiskunnallisen asemansa vuoksi. Toki tätä kantaa saattoi puoltaa myös se, että vähäinen kilpailu piti turvapuskurit ja asiakaspysyvyyden kohdillaan.
Tuolloin keinot edistää pankkien välistä kilpailua olivat päinvastaiset kuin nyt: lainsäädäntöä vähennettiin ja sitä kautta raivattiin pois esteitä kilpailulle. Suomessa yksi esimerkki oli poistaa lainannostosta leimavero, selvä este pankinvaihdolle.
Matalat marginaalit, pankkien menetetyt turvapuskurit
Eurooppalainen kilpailuoikeus on ennen kaikkea kuluttajansuojaoikeutta. Lähtökohtana on se, että kuluttajat hyötyvät siitä, että yhtiöt kilpailevat vapaasti. Pankkialalla kilpailuoikeuden tavoite on saavutettu. Vielä 90-luvun pankit saivat asuntolainasta 2,5-3,0 prosentin marginaalin viitekoron päälle. Pankinvaihtokilpailu laski tämän marginaalin jopa alle 0,30 prosenttiin kuluttajan eduksi.
Joku voisi sanoa, että pankkien hyllylle 90-luvulla tulleet rahastot, vakuutukset ja eläkesäästäminen kompensoivat pankkien menettämää turvapuskuria. Varmasti näinkin, mutta tässä voi nähdä myös vahvan asiakasedun.
Pankkien lainamarginaalista saama turvapuskuri kaventui parhaimmillaan kymmenesosaan 90-luvun lopun tasoista. Asiakkaalle tämä tarkoitti 100 000 euron lainassa 2000-2500 euron korkomenosäästöä vuodessa. Asiakkaan näkökulmasta lisäraha on antanut mahdollisuuden siihen, että omaa talouttaan on voinut hoitaa monipuolisemmin. Siinä missä aikaisemmin suurin osa varoista meni asuntosäästämiseen, on jäänyt varaa myös omaan eläkeaikaan varautumiseen, lapsien tulevaisuuteen säästämiseen ja henkivakuutussäästämiseen.
Jos tehokas kilpailu turvataan, on mahdollista, että se siirtyy säästämisen tuotteisiin ja niiden hintoihin.
Siirtyykö kilpailu säästämisen tuotteisiin?
Nyt lainamarginaalien todetaan olevan nousussa, kun uusi lainsäädäntö kiristää rahoitusalan sääntelyä. Keskeistä tulevassa sääntelyssä olisi muistaa se, että siitä ei tule pelkkää pankkiensuojalainsäädäntöä, vaan myös kuluttajansuoja ja asiakkaiden etu olisi huomioitava. Asiakkaan näkökulmasta edun turvaa parhaiten kilpailu.
Takaisin alun ajatusleikkiin: missä näkyisi säästäjäasiakkaan etu? Jos marginaalien nousu on pankkien riskienhallinnan ja vakavaraisuuden kannalta välttämätöntä, on mahdollista, että kilpailu siirtyy yleispankissa enemmän säästämisen tuotteisiin ja niiden hintoihin.
Menee kilpailu sitten minne tahansa, yksi asia on varma: Jos lisääntyvä sääntely johtaa tehottomaan kilpailuun, maksumieheksi jää asiakas.
Makroteemoista osakevalintoihin
Kim Gorschelnik, pääanalyytikko, Tapiola Pankki Oy - marraskuu 21, 2011Lupasin tuloskauden jälkeen palata kiinnostaviin suomalaisosakkeisiin nykyisessä markkinatilanteessa. Ylhäältä alaspäin (makro) katsottuna osakemarkkinan keskeiset teemat ovat: heikentyvä taloustilanne, euroalueen sekava tilanne ja riskittömän tuoton katoaminen sijoituskohteiden joukosta (valtioiden velkakriisi). Miten nämä helposti havaittavat, mutta vaikeasti korjattavat makroteemat kannattaa huomioida osakevalinnassa?
Lupasin tuloskauden jälkeen palata kiinnostaviin suomalaisosakkeisiin nykyisessä markkinatilanteessa. Ylhäältä alaspäin (makro) katsottuna osakemarkkinan keskeiset teemat ovat:
1) heikentyvä taloustilanne,
2) euroalueen sekava tilanne ja
3) riskittömän tuoton katoaminen sijoituskohteiden joukosta (valtioiden velkakriisi).
Nämä helposti havaittavat, mutta vaikeasti korjattavat makroteemat johtavat muutamiin ideoihin osakevalinnassa.
- Yleisesti heikkenevässä taloustilanteessa kannattaa suosia joustavia yrityksiä, joilla on samalla iskunkestävyyttä. Joustavuudella tarkoitan liiketoiminnan kulujen joustoa kysynnän (suhdanteiden) yllättävissäkin käänteissä. Mikäli euroalueen kriisin hoitaminen jatkuu huonona, vaikeudet siirtyvät voimakkaasti pankkisektorille. Tässä tilanteessa hyvä vakuutus osakevalinnoissa on vahvan rahoitusaseman yhtiöt.
- Euroalueen sekava tilanne on johtanut euroalueen kasvuennusteiden nopeaan laskuun. Eurooppa näyttäisi olevan se heikoin lenkki. Myös pitkällä aikavälillä lienee selvää, että kasvu Euroopassa jää vaisuksi. Kannattaa siis hakea yhtiöitä, joiden liiketoiminnasta (arvosta ja kassavirrasta) merkittävä osa löytyy euroalueen ja Euroopan ulkopuolelta. Mieluiten kehittyviltä markkinoilta, mutta riskin pienentämisen kannalta globaali liiketoiminta pienentää riskiä.
- Riskittömän tuoton katoaminen sijoituskohteiden joukosta vahvistaa hyvän osinkotuoton merkitystä. Matalien reaalikorkojen ympäristössä osinkotuotosta tulee kilpailukykyinen, ja sen merkitys osakesijoitusten kokonaistuotosta (kurssimuutos + osingot) kasvaa.
Edellä kuvatut kriteerit täyttäviä yhtiöitä ovat ainakin Huhtamäki, Metso, Nokia, TeliaSonera ja Tikkurila. Ja kääntäen edellä kuvatut teemat johtavat vältettäviin osakkeisiin. Näitä ovat siis velkaiset, Eurooppa-keskeiset yhtiöt, joiden liiketoiminta on kulurakenteen osalta joustamatonta.
***
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 18.11.2011.
Läpinäkyvyys on vastuullisuutta
Satu Marttila, johtaja, Tapiola Varainhoito Oy, yritys- ja yhteisömyynti - marraskuu 2, 2011Muistan hyvin, kuinka vastuulliseen sijoittamiseen suhtauduttiin muutama vuosi sitten. Vielä vuonna 2006 ajatus vastuullisesta sijoittamista oli etäällä jokapäiväisestä salkunhoidosta. Vastuullisuus liittyi moraaliseettiseen pohdiskeluun ja oli lokeroitu omaan nurkkaansa, irralliseksi ilmiöksi. Riitti, että suljettiin pois tiettyjä toimialoja, kuten aseteollisuus, tupakka, aikuisviihde. Lisäksi perustettiin sijoitusrahastoja, jotka toimivat näillä periaatteilla. Sitten koittivat vuodet 2007-2008 ja finanssikriisi pakotti valtiot mittaviin talkoisiin luottamuksen palauttamiseksi pankkijärjestelmään…
Finanssikriisin sotkuvyyhti pakotti näkemään vastuullisuuden merkityksen. Nyt muun muassa Euroopan komissio on herännyt vastuulliseen sijoittamiseen ja haluaa lisätä läpinäkyvyyttä.
Muistan hyvin, kuinka vastuulliseen sijoittamiseen suhtauduttiin muutama vuosi sitten. Vielä vuonna 2006 ajatus vastuullisesta sijoittamista oli etäällä jokapäiväisestä salkunhoidosta. Vastuullisuus liittyi moraaliseettiseen pohdiskeluun ja oli lokeroitu omaan nurkkaansa, irralliseksi ilmiöksi. Riitti, että suljettiin pois tiettyjä toimialoja, kuten aseteollisuus, tupakka ja aikuisviihde. Lisäksi perustettiin sijoitusrahastoja, jotka toimivat näillä periaatteilla.
Sitten koittivat vuodet 2007-2008 ja finanssikriisi, joka pakotti valtiot mittaviin talkoisiin luottamuksen palauttamiseksi pankkijärjestelmään. Monimutkaisista läpinäkymättömistä finanssi-innovaatiosta oli syntynyt globaali sotkuvyyhti, jonka selvitystyön kanssa painiskelemme edelleen. Seurauksena, ironista sinänsä, oli se, että tuolloin yksityissektorin ylivelkaantuneisuudesta sekä pankkien pääomittamisen tarpeista johtuen, monet valtiot ylivelkaantuivat. Mm. USA:ssa velka suhteessa bruttokansantuotteeseen lähes tuplaantui.
Hyvin ei pyyhi Euroopassakaan. Velkaa on velan päälle ja lisää tulee. Ongelma on kasvanut jo sellaisiin mittasuhteisiin, että tarvitaan ylikansallisia organisaatioita vakuuttamaan valtioiden velkojen edes osittainen takaisinmaksu sekä vakauttamaan ja luomaan uskottavuutta Euroopan pankkisektoriin. Sopii vain toivoa, että näihin rakennelmiin saadaan avoimet ja selkeät toimintatavat, ettei tarvita armeijaa asiantuntijoita selvittämään, mistä on kyse.
YK, vastuullisen sijoittamisen suunnannäyttäjä
Ei siis liene sattumaa, että juuri vuosi 2008 vauhditti YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden (UN PRI) läpimurtoa institutionaalisten sijoittajien sekä omaisuudenhoitajien keskuudessa. Allekirjoittajien määrä on kasvanut koko ajan, ja valveutuneet ammattimaiset sijoittajat vaativat nyt omaisuudenhoitajiltaan YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden allekirjoittamista.
YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet ovat ensimmäinen ylikansallinen sitoutumisen foorumi, jolla tarkastellaan ja analysoidaan sijoituskohteita muillakin kuin pelkästään taloudellisilla kriteereillä. Toiminta edistää voimakkaasti läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. On ilahduttavaa, että tämän päivän “yleisessä hätätilassa” jokaisella sijoittajalla on nyt olemassa tämänkaltainen valmis vaikuttamisen foorumi. Tätä mahdollisuutta tulisi kaikkien sijoittajien käyttää.
Euroopan komissio vaatii läpinäkyvyyttä
Euroopan velkakurjimuksen seurauksena myös Euroopan komissio on herännyt vastuulliseen sijoittamiseen ja haluaa lisätä läpinäkyvyyttä. Harkinnassa on vaatia kaikilta finanssialan toimijoilta vastuullisten sijoituskriteerien avaamista. Euroopan komissio kehottaa myös kaikkia ammattimaisia sijoittajia allekirjoittamaan YK:n PRI:n.
Hätkähdyttävä tutkimustulos herättää ajattelemaan
Vastuullista ajattelua ja sijoittamisen läpinäkyvyyttä on lisättävä, jotta riskejä ja riskikeskittymiä voitaisiin ennakoida ja pienentää. Tässä hieman pohdittavaa: New Scientist julkaisi juuri mielenkiintoisia tutkimustuloksia maailman riskikeskittymistä. Kun tarkastelujoukoksi otettiin noin 43 000 yritystä (nk. transnational companies, TNC), saatiin hätkähdyttävä tulos. Sen mukaan 147 yritystä – pääosin finanssilaitoksia – kontrolloi 40 prosenttia maailman taloudesta.
Menisitkö mukaan karhuralliin?
Tom Liljeström, toimitusjohtaja, Tapiola Varainhoito Oy - lokakuu 31, 2011Miten toimia tilanteessa, jossa talous kääntyy laskuun ja osakkeet näyttävät edullisilta? Tom Liljeström pohtii asiaa ja ottaa lähtökohdaksi mielestään todennäköisimmän talouskehityksen. Blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 28.10.
Miten toimia tilanteessa, jossa talous kääntyy laskuun ja osakkeet näyttävät edullisilta? Otan lähtökohdaksi mielestäni todennäköisimmän talouskehityksen:
- Keskuspankkien tavoitteena on elvyttää taloutta, keinona käytetään alhaista keskuspankkikorkoa ja helppoa lainanottomahdollisuutta pankeille.
- Elvytys ei kuitenkaan mene läpi talouteen, koska niin yritykset kuin yksityistaloudet välttävät lisälainan ottamista, syynä epävakaat näkymät ja nousevat korkomarginaalit.
- Lähes kaikki eurovaltiot, Yhdysvallat ja Englanti joutuvat tasapainottamaan budjettejaan, koska lainanotto vaikeutuu ja kallistuu.
- Valtion budjettien tasapainottamisen seurauksena kansantuotteet länsimaissa laskee prosentin tai parin prosentin vuosivauhtia.
- Lasku jatkuu länsimaasta riippuen muutamasta vuodesta ehkä viiteen vuoteen saakka.
- Kehittyvien maiden taloudet kasvavat, mutta selkeästi totuttua hitaammin koska länsivienti ei vedä totuttuun tapaan.
Karhu on ikivanha termi kuvaamaan osakemarkkinoiden laskusuhdannetta. Karhurallilla, ”bear rallylla", tarkoitetaan väliaikaista kurssien nousua laskusuhdanteen aikana.
Tämän kaltainen ympäristö ei tue sijoittamista yrityksiin. Vastuullinen varainhoitaja ei löydä taloudesta tulevaa tukea osakepainon nostamiselle. Osakkeiden hinnoilla on kuitenkin tunnettu taipumus liioitella myös negatiivista talouskehitystä. Osittain hinnat ovat jo laskeneet tasolle, jossa teollinen ostaja voisi olla kiinnostunut tekemään tarjouksen koko yhtiöstä. Poikkeuksen tästä muodostavat perinteisillä mittareilla halvat yhtiöt, joiden tuotanto on hiipumassa johtuen kilpailukyvyttömästä kulurakenteesta tai vähäisestä jatkojalostuksesta.
Karhurallille tyypillistä on pienet volyymit ja suuri epäusko nousua kohtaan, koska talousnäkymä synkkenee. Vaivihkaa kurssit hivuttautuvat ylös kymmeniä prosentteja pohjalta. Vaikka turvasalkussa haluaa varmistaa pääomien pysyvyyden täydellisen romahduksen varalta, pelisalkkuun on mielestäni hyvä aika tankata osakkeita ja yrityslainoja!
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Arvopaperin Kumppaniblogissa 28.10.2011.
Japanin tauti edessä?
Timo Vesala, ekonomisti, Tapiola Varainhoito Oy - lokakuu 26, 2011Oletteko miettineet, miksi maailmanlaajuinen finanssikriisi alkoi juuri vuonna 2008? Kenties koko kysymys on täysin merkityksetön. Amerikkalaiset olivat mällänneet velkarahalla jo lähes 30 vuotta ja lapsikin tietää, ettei yli varojensa voi elää loputtomiin. Ehkäpä silloin reilu kolme vuotta sitten maljasta yksinkertaisesti loppui booli.
Mitä Eurooppa voi oppia Nousevan auringon maasta?
Oletteko miettineet, miksi maailmanlaajuinen finanssikriisi alkoi juuri vuonna 2008? Kenties koko kysymys on täysin merkityksetön. Amerikkalaiset olivat mällänneet velkarahalla jo lähes 30 vuotta ja lapsikin tietää, ettei yli varojensa voi elää loputtomiin. Ehkäpä silloin reilu kolme vuotta sitten maljasta yksinkertaisesti loppui booli.
Itse olen kuitenkin alkanut epäillä, että ajoituksella on yhteys sukupolvemme merkittävimpään yhteiskunnalliseen murrokseen eli väestön ikääntymiseen. Työikäisten osuus koko väestöstä on kääntymässä jyrkkään laskuun käytännöllisesti katsoen kaikissa teollisuusmaissa. Moni on alkanut epäillä, miten eläkevastuista ja muiden ”saavutettujen etujen” rahoituksesta mahdetaan selvitä. Voiko yhteiskunnan lupauksiin luottaa vai onko sittenkin parempi alkaa turvata omaa selustaansa vähentämällä velanottoa ja lisäämällä säästämistä?
Säästöjen kierteessä
Paradoksaalista kyllä, mikä saattaa yksilön näkökulmasta tuntua järkevältä, voi koko talouden kannalta olla suorastaan tuhoisaa – ja siten lopulta myös yksilön etujen vastaista. Kun yhtäkkiä suuri osa talouden toimijoista alkaa säästää kulutuksen ja investointien kustannuksella, kokonaistuotanto supistuu, työttömyys nousee, hinnat alenevat, taseet heikkenevät entisestään ja on säästettävä aina vain lisää. Ilmiötä kutsutaan deflaatioksi.
Näyttää siltä, että olemme edelleen tässä kierteessä. Pankit, yritykset ja tavalliset ihmiset istuvat likvidien varojen päällä, koska usko tulevaisuuden talouskasvuun horjuu. Jos kuluttajien taskuun vain saataisiin ”toimitettua” riittävästi riihikuivaa rahaa, säästämisinnon pitäisi vähitellen hiipua ja kulutuksen käynnistyä.
Helpommin sanottu kuin tehty!
Keskuspankkien koronlaskut eivät auta, sillä velanottohalukkuutta ei ole. Matala korkotaso päinvastoin pitää käteistuotot alhaisina ja voi jopa pakottaa säästämään lisää. Veronalennuksia tai julkisten menojen lisäämistä voidaan kokeilla, mutta kansalaiset helposti päättelevät, että budjettitasapainon heikkeneminen tarkoittaa korkeampia veroja tulevaisuudessa. Parasta siis varautua niihin!
Jotkut keskuspankit ovat jopa alkaneet pyörittää setelipainokoneita kolmessa vuorossa hukuttaakseen talouden likvidiin rahaan. Motiivi sellaisen rahan hallussapitoon varmaan ennen pitkää laskee, mutta mikään ei takaa, että rahat vaihdettaisiin kulutustavaroihin. Yhtä hyvin ne voidaan vaihtaa johonkin luotettavampaan ulkomaan valuuttaan tai vaikkapa kultaan.
Katse Nousevan auringon maahan
Japani on viimeisen 20 vuoden aikana kokeillut kaikkia edellä mainittuja konsteja rimpuillessaan irti kiinteistökuplan aiheuttamasta talouskrapulasta. Tuloksetta. Kansainvälisessä talouslehdistössä onkin alettu pelonsekaisesti jo puhua mahdollisesta ”Japanin taudista” (japanization).
Ai mikä Japanin tauti? Nikkei-indeksin kehitys vuodesta 1989 tähän päivään kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sivumennen sanoen, myös japanilaisten ”harmaantuminen” alkoi jo 1990-luvulla eli kutakuinkin parikymmentä vuotta länsimaita aikaisemmin.
