Artikkelit avainsanalla ‘yksityispankki’
Tekeekö jargon sijoittamisesta jännempää?
Administraattori - elokuu 3, 2010Asiakkaalle, eli palkanmaksajallemme, kerromme nyt, että finanssikriisin jälkimainingeissa toimintapuitteet ja edellytykset ovat muuttuneet edelleen aiempaa haasteellisemmiksi. Tiedämme myös, että sijoittajat haluavat entisestään hajauttaa asiakkuuttaan laajemmin eri toimijoiden kesken, koska Lehmanin muisto väijyy vielä pitkään mielissä. Tiedämme myös faktaksi, että sijoitus- ja finanssialan valvonnan ja raportoinnin merkitys kasvaa jatkuvasti. Siis valvojaan päin. Mutta entä asiakkaaseen päin?
Syksy on alkamassa ja sijoittajat heräilevät kesälaitumilta miettimään, mihin suuntaan syksy meitä vie. Yksityispankissa tämä näkyy tietysti yhteydenottoina – josta luonnollisesti pankkiiri on innoissaan.
Asiakkaalle, eli palkanmaksajallemme, kerromme nyt, että finanssikriisin jälkimainingeissa toimintapuitteet ja edellytykset ovat muuttuneet edelleen aiempaa haasteellisemmiksi. Tiedämme myös, että sijoittajat haluavat entisestään hajauttaa asiakkuuttaan laajemmin eri toimijoiden kesken, koska Lehmanin muisto väijyy vielä pitkään mielissä. Tiedämme myös faktaksi, että sijoitus- ja finanssialan valvonnan ja raportoinnin merkitys kasvaa jatkuvasti. Siis valvojaan päin. Mutta entä asiakkaaseen päin?
Näin asiakkuuksien näkökulmasta kysynkin, mihin nämä edellä mainitut tosiasiat johtavat. Taitaa käydä niin, että asiakasta ei taaskaan kukaan muista kuulla ja alan jargon muuttuu myös ”aiempaa haasteellisemmaksi”. Meillä kun on valmiiksi alalla käsitys siitä, että kaiken tulee näyttää jollain tavalla monimutkaiselta ja ollakseen uskottava toimija, täytyy pysyä tässä konsensuksessa mukana.
Autokorjaamossa asiakkaan on lupa kysyä, mitä myyjän tekninen horina tarkoittaa. Mitä jos sijoituspalvelukin olisi selkokielistä?
Kuitenkin asiakas, kuten eräskin tuttuni, joka on kilpailijan yksityispankissa asiakkaana, kiroaa joka kuukausi saadessaan 54-sivuisen raportin sijoituksistaan. Hän on jo vuosia pyytänyt saada tietoonsa seuraavat asiat: paljonko omistan, mikä on ollut nettotuotto ja mitä tästä palvelusta olen maksanut? Näitä tietoja hän ei kykene saamaan, mutta tunnusluvut kyllä. Ainoa haaste vaan on se, että kun ei tiedä, eikä edes halua tietää, mikä on Beta-kerroin, vaan on halunnut nimenomaan ammattilaiselle maksaa, kun tavallaan olisi ammattilaisen asia osata nämä hommat ja suomentaa niistä tarpeelliset osat.
Onko niin, että yleensä asiakkaat eivät kerro, että he eivät ymmärrä sanaakaan? Ja ammattilainen on niin oman osaamisensa sokaisema, että ei tule ajatelleeksi, että asiantuntija on kääntäen tunari 99% asioista, eli että tuskin se pöydän toisella puolella istuva menestynyt yrittäjä on omaksi huvikseen tappanut aikaansa opiskelemalla rahoituksen kaavoja ulkoa.
Outoa tämä kyllä jollain tavalla on. Autokorjaamossakin on sallittua sanoa, että ei ole mitään aavistusta siitä, mitä myyjän puheet tarkoittavat, vaan että nyt olisi vaan hyvä tietää, että voiko sen vielä korjata ja jos voi, niin mitä maksaa ja kauanko kestää. (Autokorjaamossa on tietysti sitten vielä se haaste, että aikataulu ei pidä, eikä oikein se kustiskaan, kun tuli siinä sitten niitä yllättäviä vikoja esiin.)
Mutta jostain syystä Yksityispankissa näin ei ole sopivaa sanoa, kun kaikki on niin jotenkin niin fiiniä.
Entäpä jos ei olisikaan ihan niin fiiniä, vaan todettaisiin tämän olevan aika arkista puuhaa? Kollegan loistomääritelmää lainaten: “Eihän tässä meidän hommassa mitään jännää ole, tämä meidän työpaikkahan on pelkistettynä lähinnä käytetyn rahan osto- ja myyntiliike.” Mitä jos alkaisimme suhtautua siihen siten?
Inkeri Skogster, kehittämispäällikkö, Tapiola Private